Kuka uskaltaa väittää suomalaisen huumepolitiikan onnistuneen tehtävässään? Tuskin kukaan.
Kuka uskaltaa väittää suomalaisen huumepolitiikan onnistuneen tehtävässään? Tuskin kukaan. Meillä ovat näkyvissä osittain samat ongelmat kuin Yhdysvalloissa ja muissa kovan huumepolitiikan maissa. Sota huumeita vastaan on merkinnyt sotaa heikkoja ja sairaita vastaan.
Huumeiden orjiksi joutuneet käyttäjät ja käyttäjämyyjät päätyvät varsin usein vankilaan. Sen sijaan huumeiden salakuljettajat ja tukkumyyjät sekä huumekauppaan sekaantuneet rikollisliigat joutuvat vain harvoin vastaamaan teoistaan.
Ongelmana on myös tuotteiden laatu. Huonolaatuiset, pitoisuuksiltaan vaihtelevat ja virheelliset huume-erät johtavat huomattaviin terveyshaittoihin. Tuskin kenelläkään on yhtä huonoa kuluttajasuojaa kuin huumeidenkäyttäjällä.
Suosittu ehdotus huumeongelman ratkaisuksi on huumeiden
globaali laillistaminen. Ajatuksen kannattajat uskovat laillistamisen poistavan muun muassa huumerikollisuuteen ja huumeiden laatuun liittyvät ongelmat. Näin saat-taisi käydä, mutta laillistaminen voi myös luoda uusia ongelmia.
Laillistamisen seurauksena kokapensaan, oopiumin ja hampun hinta romahtaisi. Tämän seurauksena sadat tuhannet maanviljelijät menettäisivät elinkeinonsa niillä alueilla, jotka elävät tällä hetkellä huumekasvien viljelyllä ja jalostuksella. Seurauksena olisi nälänhätä tai joukkopako kaupunkien slummeihin.
Huumetalous nousisi toki uudelleen jaloilleen, mutta nyt asialla olisivat kansainväliset jättiyhtiöt. Todennäköistä olisi, että tupakka- ja alkoholikauppaan keskittyvät yhdysvaltalaisfirmat ottaisivat haltuunsa Keski- ja Etelä-Amerikan huumeviljelmät.
Toisin sanoen huumedollareiden virta alkaisi kulkea kohti Yhdysvaltoja. Tämä romahduttaisi monen jo nyt kuilun partaalla horjuvan Keski- ja Etelä-Amerikan valtion talouden. Samalla Yhdysvaltojen vaikutusvalta alueella kasvaisi entisestään. Pahimmassa tapauksessa huumeparonien orjuus vaihtuisi suuryritysten orjuuteen.
Entä mitä tapahtuisi kuluttajasuojalle? Ongelma ei olisi enää se, etteivät huumeidenkäyttäjät tietäisi mitä ostavat. Suuri kysymys olisi sen sijaan se, kuka vastaisi tuotteiden käytön aiheuttamista seurauksista.
Kokemukset tupakkayhtiöistä kertovat, etteivät yritykset mielellään mainosta tuotteidensa terveyshaittoja – puhumattakaan siitä, että ne haluaisivat osallistua näiden haittojen aiheuttamien kustannusten kattamiseen.
Samaan aikaan julkisen vallan intressi huumevierotuksen järjestämiseen saattaisi heikentyä. Jos huumeet olisivat laillisia, niiden käyttö olisi entistä enemmän yksityisasia – ja sama pätisi haittojen hoitamiseen.
Huumeiden osittainen tai täydellinen laillistaminen poistaisi varmasti lukuisia huumeisiin liittyviä ongelmia. Kyse ei ole kuitenkaan mistään patenttiratkaisusta. Huumepoliittisessa keskustelussa olisi syytä muistaa, että kysymys on globaalista ongelmasta.
Heikki Hiilamo, heikki.hiilamo@stakes.fi
