Rokki ei kuitenkaan rämise eikä tanner tömise määrättömiä aikoja ilman murkinaa. Mutta löytääkö kasvissyöjä festareilta maistuvaa mahantäytettä tässä makkaraperunoiden luvatussa maassa?
Suven suloisilla soittojuhlilla syöminen tahtoo monelta jäädä muun hurvittelun varjoon. Rokki ei kuitenkaan rämise eikä tanner tömise määrättömiä aikoja ilman murkinaa. Mutta löytääkö kasvissyöjä festareilta maistuvaa mahantäytettä tässä makkaraperunoiden luvatussa maassa? Voima kävi testaamassa Suomen suurimman festivaalin, Provinssirockin, kasvisruokatarjonnan.
Provinssin festivaalialueella könötti kaikkiaan viitisentoista ruokakojua, joista kuusi tarjosi kasvismurkinaa. Valittavissa olevan vegeruuan kirjo oli laaja. Nälkänsä saattoi sammuttaa vegepastalla (5 euroa), fennohenkisellä kasvisohratolla (4 euroa), kasvispyttipannulla (5 euroa) tai näyttävästi esillepannuilla texmex-henkisillä virityksillä (5 euroa).
Seinäjoen soittojuhlan ainoa pelkästään kasvisruokaa myyvä koju tarjosi maittavaa, mutta ylihintaiseksi moitittua kiinalaista ruokaa: kevätkääryleitä (2 euroa), tofubiiteillä ryyditettyä vermiselliä sekä paistettua riisiä kantonilaisittain (5,50 euroa).
Kasvisorientoituneen juhlakansan selkeäksi suosikiksi ylsi kuitenkin Indian Cuisinen kasvisvindaloo (5 euroa), joka voimakkaine mausteineen valloitti varmalla otteella vatsan jos toisenkin.
Intialaisista makuelämyksistä innostui myös Jukka Piitulainen, joka oli kirmannut soittojuhlille Helsingistä saakka. ”Oikein hyvää”, hän kiteyttää olennaisen basmatiriisinjyvä suupieltään koristaen.
Piitulaisen kokemusten mukaan festivaalien kasvisruokatarjonta on viidessä vuodessa laajentunut rutkasti. Juuri millään kekkereillä kasvissyöjän ei enää tarvitse ravita itseään pelkillä ranskiksilla, jotka nekin on pahimmassa tapauksessa uppopaistettu makkarakuutioiden kaverina.
Piitulainen on varsin tyytyväinen rokkiruokaan, vaikkeivät makunautinnot karuista valmistusolosuhteista johtuen ylläkään ravintolassa tarjottavien antimien tasolle.
”Kun purtavaa täytyy tehdä valtavia määriä, se näkyy tietenkin myös laadussa”, reippaaksi kotikokiksi tunnustautuva nuorukainen tuumailee ymmärtäväisenä.
Vaikka kuhina ruokakojuilla oli kova ja annoksia kävi kaupaksi tiuhaa tahtia, ei tarkkaan analysoituja kommentteja tarjolla olleista ruuista ollut järin helppo saada. Iso osa festarikansasta tuntui ostavan ruokaa vain siksi, että humalassa oli alkanut hiukoa. Kovassa kännissä kaikki maistuu hyvältä eikä murkinan maulla ole sen suurempaa väliä – kunhan vaan tarpeeksi rasvaista pöperöä saa pökättyä pötsiinsä riittävästi.
Jos näin todella on, hiipii mieleen ilkeä ajatus, ettei festarikansalle kokkaaminen liene kaikkein kiitollisimpia töitä. Kolmessa eri Provinssin ruokapisteessä kokkaava Juha Järvinen kiistää kuitenkin kyyniset epäilyt. ”Nykyään ihmiset ovat niin valistuneita ja ruokatietoisia, ettei hommaa voi hoidella pelkillä makkaraperunoilla”, hän toteaa.
Kuusi vuotta festareilla kokkailleen Järvisen mukaan kasvisruuan suosio on noussut tasaista tahtia. Viime vuonna jo puolet hänen kojujensa myynnistä tuli vegemurkinasta. Tosin kasvispöperöiden suosio vaihtelee huimasti festivaalista toiseen. Himoksen juhannusjuhliin ei Järvisen mukaan kannata ollenkaan lähteä vihannesvirityksiä tyrkyttämään.
Ruokatrendien vaihtelut näkyvät myös festivaaliruuan menekissä. ”Intialaisen ruuan suosio festariruokana on noussut humisten, ja siitä tuleekin seuraava suursuosikki”, fiskarsilainen kokki povaa.
Vaikka Provinssissa myytävän vegesafkan tasoa pidettiin yleisesti ottaen varsin hyvänä, saivat ainakin Maukasta ruokaa -kyltin alla tarjottavat kasvisruuat, pyttäri, ohratto ja vegewokki, roppakaupalla kritiikkiä. Valistuneet makumatkailijat kokivat sekavihanneksilla ryyditetyt perunakuutiot ja ohrasuurimomössön ruokailijan aliarvioimisena. Vegepastakaan ei saanut syöjiään hurraamaan, sellaista kun saisi kymmenessä minuutissa loihdittua kotikeittiössäkin.
Mutta millaista sitten on hyvä festariruoka?
Jyväskyläläisen Kirsi Matilaisen mielestä ronskin rokkiruuan tunnistaa runsaasta rasvasta ja tiukoista mausteista. Indonesialaista mie gorengia napaansa nakkelevalle Matilaiselle festariruoka on tärkeä asia. ”Ruoka maistuu, sillä ulkona pörrätessä tulee nälkä. Eikä sitä syömättä jaksaisi nauttia soitannastakaan”, pipopäinen neitonen ynnää.
Provinssin tapaan porkkananpurija saa murisevan mahansa vaiennettua muissakin suvisoitteluissa. Joensuussa raikaavassa Ilosaarirockissa karkeloivaa kansaa hemmotellaan noin kymmenen erilaisen vegepöperön voimin. Ruisrockissa festarivenkoilijoita ruokkii 26 ruuanmyyjää, joista liki puolet tarjoaa apetta kasvissyöjienkin kitoihin kipattavaksi.
Faces-festareilla pääsevät vihanneksista villiintyneet kaikkein helpoimmalla. Billnäsin etnofestareilla Karjaan kupeessa kaikissa 11 ruokakojussa väännätellään vegekelpoista vatsantäytettä.
Johanna Koskinen
