Kun rakkauselämän kierteitä koetaan, olen tottunut tunne-elämän asvaltti-ihottumaan, poskille valuneisiin meikkeihin ja asiattomiin kommentteihin, mutta Lucie Durbianon kuvanovellien läpi käyminen on kuin pumpulissa kahlaisi.

Kun rakkauselämän kierteitä koetaan, olen tottunut tunne-elämän asvaltti-ihottumaan, poskille valuneisiin meikkeihin ja asiattomiin kommentteihin, mutta Lucie Durbianon kuvanovellien läpi käyminen on kuin pumpulissa kahlaisi. Punainen pukee teitä edustaa old schoolia,  helposti seurattavaa lineaarista sarjakuvaa. Durbianon aikaisemmat teokset ovat olleet lapsille suunnattuja, ja se näkyy satumaisen pehmeässä kuvituksessa. 

Sen sijaan tämä teos on tehty aikuiseen makuun. Se koostuu seitsemästä irrallisesta tarinasta jossa kuljetaan etanoiden parisuhdeongelmista renessanssihovin homosuhteisiin. Klassista ja satumaista. Parasta antia oli Punahilkan ja Suden epäsuhtainen rakkaussuhde.  Susi haluaa lempiä nuorta tyttöä ja se vasta on rakkautta se. Mitä ihmettä tyttö vielä voi haluta?

Durbianolla on tarkka vainu inhimillisyydestä ja hän yhdistää luontevasti onnellisuuden ja kipeät tilanteet toisiinsa.

Sarjakuvan naishahmot ovat nuoria kasvavia tyttöjä, jotka ovat tunteiden ja hetken vietävissä. Tämä sarjakuva annostelee häpeilemätöntä romantiikkaa rakkauden puutteesta kyynistyville.

Lucie Durbiano: Punainen pukee teitä. WSOY 2009. 118 s. Kolme tähteä.

Henri Salonen