Voimakalenteri: Kesäkuun lopulla eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio antoi vastauksen kahden yksityishenkilön SPR:n Veripalvelua vastaan nostamaan kanteeseen syrjinnästä. Kantelu koski Veripalvelun elinikäistä verenluovutuskieltoa miestenvälistä seksiä harrastaneita henkilöitä kohtaan.
Kesäkuun lopulla eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio antoi vastauksen kahden yksityishenkilön SPR:n Veripalvelua vastaan nostamaan kanteeseen syrjinnästä. Kantelu koski Veripalvelun elinikäistä verenluovutuskieltoa miestenvälistä seksiä harrastaneita henkilöitä kohtaan. Oikeusasiamiehen mukaan kieltoa ei voida pitää lainvastaisena.
Ratkaisussaan oikeusasiamies korostaa, ettei kielto johdu sukupuolisesta suuntautumisesta, joka nauttii perustuslain suojaa syrjintää vastaan, vaan sukupuolikäyttäytymisestä. Sukupuolisen käyttäytymisen perusteella ihmisiä voidaan edelleen syrjiä.
Asiasta virinnyt keskustelu on ollut yhtä käsitteiden sekamelskaa. On riskikäyttäytymistä, riskiryhmää ja riskitekijöitä. Käsitteiden erot eivät ole juurikaan selvillä ja niitä onkin käytetty aika huolettomasti. Riskiryhmä-käsitteestä on pääosin jo luovuttu, vaikka oikeusasiamies ja Veripalvelu sitä käyttävätkin. Olisikin aiheellista puhua riskitekijöistä tai riskikäyttäytymisestä.
Riskikäyttäytymisen ja riskiryhmän ero onkin siinä, että riskikäyttäytyjät kuuluvat riskiryhmään, mutta Veripalvelun nimeämään riskiryhmään kuuluminen ei automaattisesti tarkoita, että henkilö on riskikäyttäytyjä. Hieman ongelmallista?
Oikeusasiamiehen ratkaisussakin tietty seksuaalikäyttäytyminen on nähty riskikäyttäytymisenä. Näin asia ei kuitenkaan ole. HIV on tauti, joka tarttuu verikontaktin, jaettujen neulojen ja suojaamattoman seksin välityksellä. Kondomi suojaa tartunnalta miltei sataprosenttisesti kaikenlaisessa seksissä. Veripalvelu perustelee kieltoa sivuillaan seuraavasti: ”HIV-tartunnan riski miesten välisessä seksissä noin 25-kertainen heteroseksiin verrattuna.”
Kielto perustuu oletukseen, että kaikki seksi on suojaamatonta seksiä. Suojaamaton seksi on aina riskikäyttäytymistä, mutta suojattu seksi ei ole, oli se sitten miestenvälistä tai miesten- ja naistenvälistä. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että Kansanterveyslaitos on tutkinut miestenvälistä seksiä harrastaneiden tartuntoja, mutta heteromiesten ja -naisten tartuntojen määrästä vastaavaa tutkimusta ei löydy.
Perustelut kiellolle perustuvat siis olettamuksiin seksuaalikäyttäytymisestä ja tartuntojen määrästä.
Syrjivät asenteet ovat yhteiskunnassa usein hyvin syvään juurtuneita, ja niiden muuttuminen on hidasta. Asenteet määrittävät myös mitä tutkitaan ja miten. HIV:ta ei edelleenkään nähdä ”koko kansan” tautina ja osaltaan Veripalvelun käytännöt edesauttavat näiden asenteiden säilymistä. Asenteista kertoo myös se, ettei Kansanterveyslaitos ole tehnyt esiintyvyystutkimusta heteroväestöstä.
Ilmi tulleet HIV-tartunnat ovat kuitenkin heteroväestön keskuudessa 2000-luvulla kaksinkertaistuneet. On huolestuttavaa, että jopa viidesosa tartunnoista käy ilmi vasta AIDS-vaiheessa, jolloin henkilö on voinut kantaa virusta jo kymmenen vuotta tietämättään. Myös raskaana olevien naisten seulonnoissa ilmi tulleiden tartuntojen lisääntyminen kertoo siitä, etteivät suomalaiset aktiivisesti testauta itseään. On varsin mahdollista, että on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä omaa HIV-statustaan ja harrastavat silti suojaamatonta seksiä. Hyvin mahdollista on myös se, etteivät nämä ihmiset ymmärrä olevansa riskikäyttäytyjiä. Vuonna 2007 luovutetusta verestä oli syyskuuhun mennessä löytynyt kolme HIV-tapausta.
SPR:n Veripalvelun olisi aika uudistaa luovutuskäytäntöjään. Jos elinikäisestä kiellosta ei haluta luopua, tulisi sen määräytyä riskikäyttäytymisen, ei seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvän sukupuolikäyttäytymisen perusteella. Nykyinen ulkoministeri Alexander Stubb ja kollegat olivat tiivistäneet olennaisen kirjallisessa kysymyksessään komissiolle vuonna 2006 seuraavasti:
”Kaikki aids- ja HIV-asiantuntijat voivat vahvistaa, että homo-, lesbo- ja biseksuaalisten yhteisöjen todennäköisyys osallistua seksuaaliseen riskikäyttäytymiseen ei ole suurempi kuin heteroseksuaalisten henkilöiden todennäköisyys osallistua siihen. Koska kaikki ryhmät – heterot, homot, lesbot ja biseksuaaliset – ovat yhtä pystyviä seksuaaliseen riskikäyttäytymiseen, on epäoikeudenmukaista, että vain homoja, lesboja ja biseksuaalisia kielletään luovuttamasta verta.”
Vinokino, lesbo- & homoelokuvien festivaali, Pohjoismaa-teema, elokuvia myös Taiwanista & Argentiinasta 24.–26.10. Turussa, 31.10.–2.11. Helsingissä & 28.10.–9.11. Tampereella, Jyväskylässä & Oulussa.
Pirre Soininen
