Lukuaika: 2 minuuttia

Mistä nollat tulevat

Matala inflaatio on kaikkein rikkaimpien ja kaikkein köyhimpien etujen mukaista.

Toimituksen pöydälle ilmestyi zimbabwelainen vajaan miljoonan dollarin seteli. Sitten piti ruveta miettimään, miten setelissä voi olla niin paljon nollia.

Inflaation tahti Robert Mugaben johtamassa maassa kiihtyi viime vuonna jo yli miljoonan prosentin vuodessa. Entistä suurinumeroisempia seteleitä on painettu ripeään tahtiin. Niinpä esimerkiksi hedelmiä ostetaan seteleillä, joissa voi olla suurikin määrä nollia.

Tuotteen arvo määräytyy myyjän ja ostajan välisenä äänettömänä neuvotteluna siitä, mikä on tuotteen arvo. Kun arvoa mitataan rahassa, kyse on paitsi käsityksistä tuotteen arvosta, myös käsityksistä rahan arvosta.

Jos esimerkiksi hedelmäkauppias tahtoo ostaa hedelmistä saamillaan rahoilla maissia, mutta uskoo tai tietää maissin hintojen nousevan koko ajan, hän nostaa hedelmien hintaa. Kun kaikki kauppiaat alkavat ennakoida rahan arvon laskua, se todella alkaa laskea – ja nopeasti.

Valtion jatkuvan rahantarpeen kattamiseksi keskuspankki voi laskea liikkeelle lisää rahaa. Rahanmäärän lisääntyessä rahan arvo kääntyy laskuun. Jos rahan määrä tuplaantuu päivässä, banaani joka eilen maskoi euron, maksaa tänään kaksi euroa.

Kun inflaatio kerran lähtee käyntiin sitä on vaikea pysäyttää. Talous on aina psykologista peliä, jota pelataan uskomuksilla rahan arvosta. Kuka tallettaisi pankkiin rahaa, jonka arvon uskoo tai tietää laskevan silmissä? Raha käytetään tällöin mahdollisimman nopeasti, kun sen ostovoima on vielä jonkinlainen. Pankkien holvit ovat tyhjillään ja rahaa täytyy painaa lisää – mikä laskee sen arvoa entisestään.

Tässä tilanteessa jokainen järkevä ihminen on jo menettänyt uskonsa paikalliseen valuuttaan ja haalii vakaampia valuuttoja. Pikkuhiljaa syntyvät rinnakkaiset markkinat eri valuutoille. Paikallista rahaa ei enää yritetäkään käyttää kovin laajasti.

Zimbabwen hyperinflaatio ei ole ainutlaatuinen tapaus. Pahin tunnettu inflaatio oli Unkarissa 1940-luvulla, jolloin liikkeellä oli muun muassa 100 000 000 000 pengon postimerkkejä. Jos valtio ei olisi vastannut inflaatioon painamalla aina vain suurempia pengoseteleitä, postimerkkiostoksille olisi täytynyt viedä kottikärryllinen kahisevaa. Isoja rahoja painetaan, koska niille on tarvetta.

Lopulta Unkari luopui pengosta ja otti käyttöön uuden rahayksikön, forintin.

Zimbabwen hyperinflaatiota käytetään tässä pelissä pelinappulana: se on varoittava esimerkki valtioille, jotka eivät ole pienestä inflaatiosta huolissaan. Kaikkein rikkaimpien edusmiehet mielellään varoittavat korkeasta inflaatiosta aina kun voivat.

Oli hyperinflaatio miten valitettavaa tahansa, kohtuullinen inflaatio ei ole lainkaan paha juttu. Siitä hyötyvät esimerkiksi asunto- ja opintovelalliset suurten talletusten päällä istujien kärsiessä. Ehkä juuri jälkimmäisten ihmisten etujen takia inflaation hallinnasta on tullut talouspolitiikan ykkösprioriteetti. Toisaalta inflaatio toki myös nakertaa sosiaalietuuksia, sikäli kun niitä ei ole sidottu elinkustannusten nousuun.

Voiman taloustoimitus

Kommentoi Facebookissa
  • 9.9.2009