Lukuaika: 2 minuuttia

Kapina yliopistolla

Satoja yliopistorakennuksia vallataan ja opetus keskeytyy kuukausiksi. Luentosalit muuttuvat poliittisten kokousten pitopaikoiksi. Kreikan opiskelijat ovat tiukkaa porukkaa.

Kreikka, kevättalvi 2007. Nea Dimokratian johtama oikeistohallitus pyrkii ajamaan läpi uusia lakeja, jotka mahdollistaisivat yksityisten yliopistojen perustamisen, helpottaisivat poliisin toimintaa yliopistoilla ja toisivat rajoituksia opiskeluoikeuksiin. Maaliskuun kahdeksantena opettajat liittyvät kymmenien tuhansien opiskelijoiden marssiin Ateenan kaduilla.

Poliisin väkivaltaiset otteet kääntävät julkisen mielipiteen opiskelijoille suotuisaksi. Hallitus luopuu perustuslain muutoksesta ja tyytyy ajamaan läpi yliopistohallintoa koskevia lakeja. Opiskelijat juhlivat torjuntavoittoa.

Kreikan hallituksen koulutusuudistushaaveet ovat samoja, joita Suomessa toteutetaan ilman suurempaa vastarintaa. Hallitus vaatii lyhyempiä opiskeluaikoja, yhteistyötä yritysten ja yliopistojen välillä ja vähemmän ilmaisia kirjoja. Tavoitteena on tehdä kreikkalaisesta korkeakoulutuksesta kilpailukykyisempää ja yhtenäistää sitä muiden eu-maiden kanssa Bologna-prosessin vaatimusten mukaan.

Ehdotettuihin lakiuudistuksiin sisältyi myös kreikkalainen erikoisuus: hallitus halusi helpottaa yliopistolla poliisien toimintaa, jota oli rajoitettu Papadopouloksen sotilasdiktatuurin kukistumisen jälkimainingeissa.

”Kreikassa jokainen yliopisto on ’pyhäkkö’, mikä tarkoittaa sitä, ettei millään väkivaltakoneistoon kuuluvalla taholla – poliisilla ja armeijalla – ole oikeutta tulla yliopistoalueelle”, protesteihin osallistunut Nikos Sverkos selventää. “Tarkoituksena on suojella vapaata tieteellistä ja poliittista dialogia.”

Sverkosin mukaan opiskelijaliike osoitti, mitä suora demokratia voi tarkoittaa käytännössä. ”Valtaukset tehtiin täysin demokraattisesti, ja suuri enemmistö opiskelijoista seisoi niiden takana jokaisessa yliopistossa”, Sverkos toteaa.

”Yliopistojen ’valtausneuvostot’ järjestivät keskusteluja. Jokaisen mielenosoituksen jälkeen tuhannet opiskelijat eri valtauksilta kokoontuivat yhteen päättämään siitä kuinka kamppailua jatkettaisiin.”

Lontoossa asuva kreikkalainen filosofi Takis Fotopoulos harmistui hallituksen kommenteista, joissa kyseenalaistettiin opiskelijaliikkeen demokraattisuus. Hänen mukaansa liike osoitti demokratian ulottuvan laajemmalle kuin neljän vuoden välein toistettu vaalirituaali.

”Kreikassa suostuttelemme ihmisiä mukaan politiikkaan sanomalla koko elämän olevan politiikkaa, siitä ketä äänestät siihen kuinka puhut poika- tai tyttöystäväsi kanssa”, Sverkos puolestaan toteaa.

Opiskelijaliikkeen voima Kreikan politiikassa voi olla arvaamattoman suuri: juuri vasemmistolainen opiskelijaliike onnistui kaatamaan diktatuurin 1970-luvulla. Nykyistä kamppailua on pidetty opiskelijaradikalismin kannalta elämän ja kuoleman kysymyksenä.

Mielenosoitusten aikana Kreikan eripurainen ja moniin blokkeihin jakautunut vasemmisto siirsi sivuun perinteiset kiistansa. Liike toimi sateenvarjona monenlaisille opiskelijajärjestöille aina sosiaalidemokraateista sosialisteihin ja autonomisteista anarkisteihin.

”Liike voitti sen vuoksi, että nuoret ymmärsivät yhtenäisyyden johtavan onnistumiseen”, Sverkos kiteyttää. Aivan yhtä tärkeää oli hänen mukaansa liikkeen yhteistyö muiden lakimuutoksiin tyytymättömien ryhmien, erityisesti yliopisto-opettajien, kanssa.

Fotopoulos näkee opiskelijaliikkeen vastalauseena pyrkimyksille alistaa yliopistot yritysmaailman palvelukseen. Hän sanoo markkinayliopiston tuottavan pelkkiä teknokraatteja, jotka suorittavat heille asetetut tehtävät kykenemättä itsenäiseen ajatteluun ja kriittisyyteen.

Fotopoulos ennustaa vastakkainasettelun kiihtyvän tulevaisuudessa entisestään. Opiskelijaliike on hänen silmissään osa laajempaa kamppailua monikansallisen eliitin johtamaa uusliberalistista politiikkaa vastaan.

”Huolimatta kasvavasta totalitarismista äkillisiä pienoiskumouksia tapahtuu kaiken aikaa, myös lännessä, Seattlesta Geneveen ja Pariisista Ateenaan.”

Kreikkalaiset onnistuivat torjumaan perustuslain muutoksen, mutta joutuvat nyt taistelemaan uutta yliopistolakia vastaan. ”Vain muutamat pienet yliopistot ovat hyväksyneet lain. Taistelu ei koskaan lopu”, Sverkos vannoo.

Mika Pekkola

Kommentoi Facebookissa
Avatar
  • 9.9.2009