Länsimaiset miehet ovat päättäneet, että heillä on monopoli intellektuaaliseen ajatteluun ja että naisilla on ainoastaan ruumis.
MAROKKOLAINEN SOSIOLOGI Fatima Mernissi väittää, ettei islamissa vähätellä naisen järjenkäyttöä. ”Sen sijaan länsimaiset miehet ovat päättäneet, että heillä on monopoli intellektuaaliseen ajatteluun ja että naisilla on ainoastaan ruumis. Tämä on länsimainen ongelma. Immanuel Kant teki erottelun järjen ja ruumiin välillä. Järki on mies ja ruumis on nainen.”
Lainaus on Peter Lodeniuksen kirjasta Islam och moderniteten. En tiedä, onko Mernissin väitteissä kaikilta osin perää. Tottahan on, että islamissa nainen on periaatteessa miehen veroinen, mutta nainen vain on suljettu julkisen maailman ulkopuolelle, joko kotiinsa tai burkhaansa.
Totta on sekin, että länsimaisessa filosofian historiassa on seksistisiä erotteluja tehty, mutta oliko se sitten Kant vai Descartes, ei sillä ole niin väliä. Olennaista on se sävy, jolla Mernissi kyseenalaistaa länsimaiset ajatustottumukset. Hän kokee tärkeäksi haastaa länsimaille yksin kuuluvan järjenkäytön ja omahyväisyyden.
LODENIUS ON TEHNYT jälleen mainion journalistisen retken fundamentalismin juoksuhautoihin. Hänen edellisen kirjansa kohteena oli yhdysvaltalainen uuskonservatismi, nyt on kysymys moderniteetin mahdottomuudesta fundamentalismin kotomailla Lähi-idässä ja islamissa.
Moderniteetti tarkoittaa valistuksen perintöä länsimaisessa ajattelussa. Tärkeimpänä kriteerinä on oma järjenkäyttö ilman ulkopuolista ohjausta ja sen kautta saavutettu kypsyys. Valistuksen perintö on aiheuttanut itsekritiikkiä myös länsimaissa, jossa sitä on arvosteltu yritykseksi salakuljettaa yleiseksi katsottua länsimaista rationalismia myös muihin kulttuureihin.
Länsimaissa kysymys moderniteetista on koettu vanhanaikaiseksi ja kolonialistiseksi, parikymmentä viime vuotta on puhuttu postmodernista. Ei ole kuitenkaan mikään yllätys, että nimenomaan islam on synnyttänyt vahvaa moderniteetin vastustusta. Islam ja erityisesti arabimuslimit eivät ole sulautuneet osaksi länsimaista kulttuuria siinä määrin kuin esimerkiksi japanilainen kulttuuri toisen maailmansodan jälkeen.
KYSYMYS MODERNISTA on olennainen ja paljolti erottelematon osa globalisaatiokehitystä. Globalisaation vastustuksen symboliksi noussut Osama bin Laden on arabimuslimeille näkyvin merkki perinteisen ja paikallisen kulttuurin puolustamisesta. Tässä tulee esille myös ero muiden alueiden islamistien ja arabimuslimien välillä. Kaikki muslimit eivät allekirjoita pienen vähemmistön väkivaltaista länsimaisuuden vastustusta.
Bushin puhe syyskuun 11. jälkeen ristiretkestä terrorismia vastaan ei kuitenkaan ole vähentänyt islamilaisessa kulttuurissa modernin projektin tulkitsemista länsimaiseksi imperialismiksi. Bin Ladenia onkin verrattu Salah al-Diniin, joka vuonna 1187 miehitti Jerusalemin takaisin ristiretken nimissäkouhkaavilta länsimaisilta joukoilta. Silloin islamilais-arabialainen kulttuuri oli venetsialaisen suurvaltapolitiikan ja kauppaintressien pelikenttänä.
KIRJASSA LODENIUS KÄY LÄPI islamin historian osoittaakseen, että islamissa ei ole uskontona mitään sellaista, mikä sinänsä kieltäisi yhteiskunnan modernisoimisen. Olihan islam vielä ristiretkien aikaan vapaamielisyyden, tieteen ja korkeakulttuurin kehto, toisin kuin barbaarinen länsi. Tällä hetkellä islamilainen identiteetti ja kollektiivinen ylpeys ajavat samoja hankkeita kuin länsimaissa nationalismi vielä muutama vuosikymmen sitten.
Niin kauan kuin islamilaisissa maissa ei erotella moskeijan ja valtion valtaa, suurta hyppäystä moderniin ei tule tapahtumaan.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että moderni islamilainen yhteiskunta ja kulttuuri tarkoittaisivat samaa kuin länsimaiden ohjaamassa globalisaatiossa. Onkin kohtalon ironiaa, että nimenomaan Irak oli yhteiskunnan uudistamisessa pidemmällä kuin moni muu islamilainen valtio ennen Persianlahden sotaa.
Peter Lodenius: Islam och moderniteten. 218 s. Tigertext 2004.
Kimmo Jylhämö
