”Jumalauta, jos se ei tarkoittanut nussittaviksi perseitä, olisiko se yhtä tarkoin mitoittanut niiden reiän meidän elimillemme?”
SADISMIN SYLIKUMMINA ja kirjallisuusmaailman lainsuojattomana tunnetun Markiisi de Saden (1740–1814) nimestä on tullut kulttuurinen tavaramerkki, joka yhdistetään huomattavasti useammin kiistanalaiseen seksuaalisuuteen kuin valistusfilosofiaan.
RANSKAN VALLANKUMOUKSEN tyrskyjen keskellä vuonna 1795 julkaistu Filosofia budoaarissa eli epämoraaliset kasvattajat esittelee Saden filosofisesti kiinnostavimmillaan. Teos on kieli poskessa heitetty mutta kuolettavan tarkkaan tähdätty kirjallinen käsikranaatti kristinuskon ajatusperintöä, länsimaista metafysiikkaa ja porvarillista moraalia vastaan.
Teoksen alaotsikossa mainitut epämoraaliset kasvattajat ovat äärilibertiinit madame Saint-Ange ja Dolmancé, jotka budoaarisessioissaan opettavat nuorelle ja viattomalle Eugénielle ”kaiken mitä nuoren tytön tulee tietää”. Nämä kristillisten kummien irvikuvat julistavat ”persepanojen” ja julmuuksien ilosanomaa ja kitkevät Eugénien ajatusmaailmasta kaikki kristillisen moraalin jäänteet.
DOLMANCÉ, sadelaisen pornopedagogiikan äänitorvi, luennoi sekä jatkuvien, eri kokoonpanoilla toteutettujen ryhmäseksisessioiden lomassa että niiden aikana. Filosofia budoaarissa on ilmitasoltaan yksityiskohtaisesti kuvattua, asetelmallista pornoa. Se ei kuitenkaan ole päivänvalolta piiloutuvaa ja tunkkaisen yksityistä hinkkausta vaan filosofisesti ja poliittisesti kunnianhimoista rynkytystä.
Budoaarifilosofian avainsana on ”luonto”, ja sana tulkitaan täysin päinvastoin kuin kristinuskossa. Samoin kuin sittemmin satanisteille, Sadelle luonto on julmuuden, itsekkään hekuman, kaaoksen ja piittaamattomuuden sotaisa tyyssija, jonka viestejä ihmisen on opittava kuuntelemaan ja myötäilemään.
VAIKKA LUONTO yksin määrää hyvän ja huonon, sitä on turha asettaa jumalan kaltaisen moraalisen takuumiehen rooliin. Sadelainen nauru raikaa rivien välistä, kun Dolmancé todistelee: ”Ritari hyvä, jos tarkoin tutkit luonnon lakeja, huomaat ettei se ole viitannut kunnianosoituksellemme muita alttareita kuin takimmaisen reiän. Toki luonto sallii muutakin, mutta tämän se määrää. Jumalauta, jos se ei tarkoittanut nussittaviksi perseitä, olisiko se yhtä tarkoin mitoittanut niiden reiän meidän elimillemme?”
Ruoskimisten, nuolemisten ja nussimisten lomassa Dolmancé lukee seuralaisilleen pamfletin ”Ranskalaiset, yrittäkää vielä, jos tahdotte olla tasavaltalaisia”, joka on noussut libertarianistisen yhteiskunta-ajattelun ehdottomaksi klassikoksi. Pamfletti vetää Dolmancén esittelemästä budoaarifilosofiastayhteiskunnalliset ja poliittiset johtopäätökset. Kaikki maalliset ja uskonnollisetauktoriteetit on syöstävä valtaistuimiltaan, koska ne estävät ihmisiä toteuttamasta vapaasti luontoaan. Sade tekee teoksellaan eräänlaisen poliittismetafyysisen isänmurhan, jonka kohteena ovat monoteistinen kristinusko ja sen kanssa yhteensopiva monarkistinen valtiomuoto.
SADE HAHMOTTELEE teoksessaan myös uudenlaista etiikkaa ja peräänkuuluttaa uskontoa, joka ei vetoaisi ylimaallisiin auktoriteetteihin tai periaatteisiin vaan olisi esitys siitä, minkä ihmiset sisimmässään oikeaksi kokevat. Sellainen uskonto ei kristinuskon tavoin orjuuttaisi ihmistä vaan vapauttaisi hänet: ”Se kykenisi kohottamaan sielun korkeaan, kallisarvoiseen vapauteen, joka on modernin uskonnon yksinoikeutettu palvonnan kohde.”
TEOKSEN LOPUSSA kallisarvoinen vapaus koittaa ja Sodoman ruusu puhkeaa kukkaansa: aluksi kainolta vaikuttanut oppityttö Eugénie raiskaa vyökyrvällä oman äitinsä ja ompelee sen jälkeen tämän vaginan umpeen. Sadelaisittain tulkittuna yksilön psykofyysinen, moraalinen ja poliittinen vapautuminen alkaa näyttää mahdolliselta, kun kodin, uskonnon ja isänmaan auktoriteeteista viimeinenkin häpäistään ja häädetään tiehensä.
Moraalilakien rikkominen ei siis näyttäydy itseisarvona vaan välttämättömänä välivaiheena vapautumisen tiellä. Sade riisuu henkilöhahmoiltaan totunnaisen moraalin korsetit tutkiakseen ihmislajin henkisten siipien kantavuutta – ja nauraakseen niille, jotka eivät edes yritä kohota lentoon.
Markiisi de Sade: Filosofia budoaarissa eli epämoraaliset kasvattajat. Alkuteos La Philosophie dans le boudoir. Suom. Tommi Nuopponen. 191 s. Summa 2003.
Kristiina Sarasti
