Kun verouudistusta vatkattiin pitkään, monet yritykset ennättivät maksaa ulos voittokelpoisia varojaan niin että hirvitti.
SUOMEN osinkoverojärjestelmää uudistettiin viime vuonna. Ennen yritysten osakkeenomistajilleen maksamat osingot, siis osuus voitosta, olivat verottomia. Tänä vuonna osingot muuttuivat verotettavaksi tuloksi.
Kun verouudistusta vatkattiin pitkään, monet yritykset ennättivät maksaa ulos voittokelpoisia varojaan niin että hirvitti. Viime vuonna rahaa irtosi yli kuusi miljardia euroa, tänä vuonna summa jäänee pariin miljardiin.
Hurjimpia lisäosinkoja pulittivat odotetusti perheyritykset, joiden omistus on suurelta osin Suomessa.
PÄÄOMALLA ei ole kasvoja, vaikka Jari Sarasvuo sellaisia kirjoituksissaan on kaivannutkin talousjärjestelmämme epäinhimillisyyksien korjaamiseksi. Jos minulta kysyttäisiin, ehdottaisin pääoman kasvoiksi Nuuttipukin naamarin. Niin sanotuista kansanosakkeista, eli niistä Pihtiputaan mummojen piironginlaatikoista löytyvistä papereista, kymmenen suurimman joukossa on vain kaksi ”hyvää” osingonmaksajaa, Sampo ja Stockmann. Omistetuin osake Elisa ei ole jakanut osinkoja vuosiin.
Kansankapitalismi on siis toteutunut siten, että kävelysauvojakansa omistaa papereita, joiden arvo perustuu mahdolliseen pörssinousuun. Päätösvaltaa näillä osakkeilla ei käytetä. Suuret pörssiyhtiöt ovat 1990-luvun alun rahamarkkinoiden vapauttamisen jälkeen siirtyneet pääosin ulkomaisille omistajille.
VEROUUDISTUS voi osaltaan merkitä myös sitä, että Suomen muuttuminen tytäryhtiötaloudeksi vain kiihtyy. On kannattavampaa myydä perheyritys ulkomaiselle sijoittajalle kuin pitää se itse. Viime vuonna ulkomaiset yritykset ostivat Suomesta 43 prosenttia enemmän yrityksiä kuin edellisenä vuonna.
On hyvin kiinnostavaa nähdä, miten omistusrakenne edelleen kehittyy. Suomessa vaikuttavat taloudelliset päätökset tehdään siis ties missä, ja sinne jonnekin on turha huudella sen enempää yhteiskuntavastuusta kuin ympäristösertifikaateistakaan.
Kotimaiselle kapitalistille saattoi vielä jonkinlaisia viestejä saada perillekin, mutta kansallisvaltioiden talouteen ja politiikkaan ei ole paluuta, joten on parempi todellakin alkaa rakentaa sellaisia globaaleja poliittisia järjestelmiä, joilla talouden pelinsäännöistä voitaisiin sopia, ei vain todeta päätösvallan kadonneen Nuuttipukin naamarin taakse.
Gerry B. Ilvesheimo, gerry.b.ilvesheimo@helsinki.fi
