TOISINAJATTELIJA Salkkumies ja sananvapaus

Lukuaika: 2 minuuttia

TOISINAJATTELIJA Salkkumies ja sananvapaus

Hyvän journalistin etiikka ei kestä paskan päästämistä tiedonvälitysmarkkinoille, vaikka se halvemmaksi tulisikin.

NUORUUDESSANI 1980-LUVULLA USKOIN, että journalismia tehdään asian, toisin sanoen tiedonvälityksen takia. En ole luopunut idealismista, vaikka tiedonvälitys ei enää eroa kuulalaakeriteollisuudesta – siis bisneksenä.

Journalistien on usein vaalittava ”tuotteen”laatua, työnantaja hyväksyisi bulkimmankin tavaran myytäväksi. Hyvän journalistin etiikka ei kestä paskan päästämistä tiedonvälitysmarkkinoille, vaikka se halvemmaksi tulisikin.

LIIKEMIEHET JA SIJOITTAJAT keksivät joskus 1990-luvun alkuvuosina, että mediaan kannattaa sijoittaa, se on kasvava teollisuudenala(!). Rajua muutosta on eletty reilut 10 vuotta, rajuinta on se, että journalismin arvoa mitataan nyt pörssissä. Journalistille journalismin arvo on tietojen välittäminen kansalaisille. Tällä ei ole mitään tekemistä liikemiehen arvojen kanssa. Toispuolla tiskin puhuu Share Holder Value! Omistajalle ja sijoittajalle tuottoa! Jos ei tule, sitten saneerataan – ja pärjätään vähemmälläkin tiedolla.

Tämän masentavan ongelman piilevää hiippailua mediaan olen seuraillut yli kymmenen vuotta MTV3:n vinkkelistä. Yhtä helvetin murrosta, muutosta ja myllerrystä se on ollut. Tätä kirjoittaessani on kaksi päivää aikaa Alma Median yhtiökokoukseen, jossa vahvistettaneen Maikkarin myynti Ruotsiin, ostajina vanha mediatalo Bonnier ja kylmä sijoitusyhtiö Proventus. Kuin aurinko ja kuu!

JOS KAUPPA TOTEUTUU, vuonna 1997 syntynyt Alma Media hajoaa. Olen aina pitänyt MTV3:n ja Aamulehti-yhtymän fuusiota pakkoavioliittona, mutta mahdollinen ero ei johdu suhteen mahdottomuudesta – vaan teräksenkovasta kapitalismista. Pörssissä kaikki on kaupan, ja kun joku tekee riittävän kovan ostotarjouksen, se on menoa.

MTV3 on nostettu saneerauksilla ja säästöillä vuoden 2001 murheenlaaksosta. Tappiota tuli silloin reilut 15 miljoonaa euroa, nyt tulee voittoa saman verran. Alma-tädin huutolainen on pesty ja lihotettu, pantu juhlapuku päälle – ja eikun taas pihalle seisomaan, hintalapussa ainakin yksi nolla lisää. Ostajia ryskyttää nyt verkkoaidan takana, niin että ”rumimpia pitää potkia kauemmas”, kuten Alman toimitusjohtaja Juho Lipsanen vitsaili henkilökunnan myynti-infossa.

MEDIA ON KUIN PÖYTÄ, jota pörssiytyminen ja kaupallinen ahneus on pienentänyt viime vuosina. Pöytä on täynnä tavaraa: journalismia, tiedonvälitystä, viihdettä, juoruja, törkytorstaita ja ties mitä. Kun salkkumies sahaa pöytää pienemmäksi, tavaraa putoilee pöydältä. Ja uskokaa tai ei, ensimmäiseksi sieltä putoaa kalleimmin ja vaativimmin tehty kompleksinen mediatavara, jota kutsutaan myös uutis-/ajankohtais-/dokumentti-/tutkivaksi ja niin edelleen journalismiksi. Asioita jää kertomatta. Pöydälle kuitenkin jää varmasti riittävästi tavaraa, jolla ihmiset vietellään ruudun tai kuvalehden ääreen kuluttamaan joutavaa aikaansa.

Voiko sanaamme kaluavan salkkumiehen käännyttää uskomaan sanan valaisevaan arvoon! Tarvittaisiin varmaan yhdysvaltalainen tv-pastori, joten antaa olla. ”Tehkää te ensin hyvää ohjelmaa, niin me yritämme myydä mainoksia.” Näin minulle sanottiin vielä 1990-luvun puolivälissä Maikkarissa. Kaunis lause. Nyt se kuuluu: ”Meillä olisi mainoksia ja luottokorttia nytkyttävää kansaa, tehkää tähän sopivaa ohjelmaa.”

Mutta asiat eivät sittenkään ole näin synkästi. Salkkumies syö sanaa, mutta ei vapautta! Toimittajan on tehtävä työnsä, nähtävä vaivaa, kinattava pomojensa kanssa, potkittava aisan yli. Journalistin tehtävä ei ole olla miellyttävä.

Kirjoittaja on MTV:n ohjelmatyöntekijät ry:n puheenjohtaja, kulttuuritoimittaja ja lauluntekijä.

Kari Pyrhönen

  • 9.9.2009