Nykyään ilmaisia kirjoja alkaa löytyä kaikennäköisistä kannettavista käsivempeleistä.

Nykyään ilmaisia kirjoja alkaa löytyä kaikennäköisistä kannettavista käsivempeleistä. Gutenberg-projektin sivuilta löytyy jo suomalaisiakin kirjoja.

Aloin lueskella Goethen Faustia kännykän ruudulta, koska viime aikoina faustiset viritelmät ovat olleet pinnalla taloudessa, tekniikassa ja näyttämöllä. Näin viime kesänä Savonlinnan oopperajuhlilla Arrigo Boiton Mefistofeleen ja nyt helmikuussa Kansallisoopperassa Charles Gounodin Faustin. Maaliskuussa Faustia esitetään metallioopperana.

Kännykästä oli helvetillistä lukea klassikkoa. Siksi juutuin jo Goethen Faustin alkusivuilla pohtimaan, mikä ihmisiä innostaa faustisuudessa. Siinä, että pistetään ahneuden ajamana kaikki peliin , jotta saavuttaisi jotakin ikuista, vaikka samalla menettäisi itse pelin.

Länsimainen kriisitietoisuus ei ole siis mikään uusi ajatus.

Faustin alkunäytös muistuttaa, missä arkinen ristiriitaisuus ilmenee: itse teatterissa, jossa näytelmän tekemisen merkityksestä keskustelevat teatterinjohtaja ja näytelmän kirjoittajat, runoilija ja pilapuhuja.

Teatterinjohtaja rooliin kuuluu pohtia keinoja, joilla saisi yleisön viihtymään. Yleisö ei ole tottunut hyvään, koska harrastaa lähinnä ”kirjamoskaa”. Yleisömagneetiksi pestattu runoilija taas vihaa yleisöä. Runoilija tähyää maineeseen ja havittelee ikuisuutta.

Pilapuhuja taas muistuttaa, että näytelmä ei toimi, jos naurunkohteena ole nimenomaan nykymaailma.

Johtaja painottaa kuitenkin tuotto-odotuksia ja muistuttaa miellyttämisen vaateesta: ”Kun paljo tarjotaan, on vara valikoida.” Katsojaa pitää ”huimistuttaa”, vaikka tietää ”niit’ ei ole helppo tyydyttää”.

Johtaja myös tietää, mihin peliin on ryhtynyt: ”Ja menkää joutuisasti taivaasta halki maailman hornaan asti!”

Hornantuutilta kännykkäruudulta lukeminen oli jo tuntunutkin.

Faust – Metal Ooppera Helsingissä Nosturissa 13.–14.3.

www.gutenberg.org/browse/languages/fi

Kimmo Jylhämö