Lyhyt, ylimalkainen, avoin, parlamentaarinen. Näitä hyveitä Altiero Spinelli vaati EU:n perustuslailta vuonna 1984. Miksi mikään tästä ei toteutunut?
14. helmikuuta vuonna 1984 Euroopan parlamentti uskoi tekevänsä Euroopan unionista totta hyväksymällä asiakirjan nimeltä Traité instituant l’Union Européenne eli EU:n perustuslain. Päätös syntyi äänin 237 puolesta, 31 vastaan.
Sittemmin vuoden 1984 perustuslaki vaipui unholaan ja myös lakiehdotuksen kirjoittaja Altiero Spinelli unohdettiin.
Euroopan parlamentin toinen päärakennus kantaa hänen nimeään. Uudisrakennukselle annettiin vuonna 1993 nimeksi Bâtiment A. Spinelli.
Kun keskustelu EU:n perustuslakiehdotuksesta uudestaan toukokuussa 2000 ei sanallakaan mainittu Spinellin projektia. Silti puhuttiin siirtymisestä ”konfederaatiosta federaatioon” Spinellin jalanjäljissä.
Mutta miksi Spinellin projekti katosi? Ehkä hänen vasemmistolaisuutensa ei enää sopinut Margaret Thatcherin ajan henkeen.
Alun perin Spinelli oli kommunisti, minkä vuoksi hän joutui kärsimään 16 vuotta vankeutta Italian fasismin aikana. Sitten vuonna 1937 hän rikkoi välinsä kommunistiseen puolueeseen sen stalinismin takia.
Talvella ja keväällä 1941 hän kirjoitti ystävänsä Ernesto Rossin kanssa EU:ta enteilleen manifestin ”Vapaan ja yhdistetyn Euroopan puolesta”. Kukapa uskoisi, että Euroopan unioni on alun perin ollut vasemmistolainen ja sodanvastainen hanke?
Sodan jälkeen Spinelli oli aktiivinen federalistisessa liikkeessä. Hän toimi hallitusten neuvonantajana ja tutkijana. Vuonna 1970 hänet nimitettiin Euroopan komissioon vastaamaan talousyhteisön teollisuus- ja tutkimuspolitiikasta.
Komissaarikauden päätyttyä hän asettui Italian kommunistien riippumattomaksi ehdokkaaksi ensimmäisissä suorissa europarlamenttivaaleissa vuonna 1979 ja tuli valituksi.
Seuraavina vuosina hänen kuultiin usein puhuvan Euroopan liittovaltion välttämättömyydestä ravintola Crocodilessa Strasbourgissa. Helmikuussa 1984 “Krokotiiliklubin” federalistinen mielipide oli jo saavuttanut eurokansanedustajien suuren enemmistön suosion.
Federalisti Spinellin mielestä EU:n tuli ennen muuta olla uusi ja edistyksellinen poliittinen järjestelmä. Markkinoiden yhtenäistäminen oli toissijaista. Federalismi tarkoittaa ensinnäkin kansallisvaltioiden suvereniteetin rajoittamista, mikä on rauhanomaisen, kosmopoliittisen maailmanjärjestyksen syntymisen edellytys.
Toiseksi federalismi merkitsee “vallan jakamista korkeussuunnassa”, ruotsalaista kirjailijaa Anders Ehnmarkia lainatakseni. Federalistit pyrkivät lisäämään demokratiaa siirtämällä valtaa alemmille tasoille.
Jos vertaa vuoden 1984 ja vuoden 2004 perustuslakiehdotuksia, kysyy väistämättä: mikä perustuslaissa on tärkeää?
On tärkeää, että perustuslaki on lyhyt. Tämä ei ole puhdas muotoseikka vaan kysymys on demokratiasta. Tavoitteenahan on, että kaikki kansalaiset tuntisivat perustuslain sisällön. Vuoden 1984 perustuslain pituus on 25 sivua, vuoden 2004 perustuslain 350 sivua.
Perustuslain on myös oltava riittävän ylimalkainen. Perustuslaissa tulee mainita poliittisen järjestelmän perusarvot, mutta sillä ei pidä yksityiskohtaisesti säädellä politiikan sisältöä tai ideologiaa.
Vuoden 1984 perustuslaki pysyy yleisellä tasolla ja on ideologisesti neutraali. Sen sijaan vuoden 2004 perustuslakiehdotus muistuttaa hallitusohjelmaa. Toistuvat fraasit vapaasta taloudellisesta kilpailusta ja vapaista pääomaliikkeistä paljastavat sen ideologisen puolueellisuuden. Se on uusliberalistinen traktaatti.
Vuoden 1984 perustuslaki ei mainitse Pohjois-Atlantin Liittoa. Tämä ei johdu Natoa koskevista mielipiteistä vaan valtioviisaudesta. Maailma muuttuu. Siksi hyvä perustuslaki jättää suhteet ulkomaisiin valtoihin määriteltäviksi erillisillä sopimuksilla. Vuoden 2004 perustuslaissa Natoa käsitellään ikään kuin se olisi eurooppalainen instituutio.
Tärkeätä on tietenkin myös miten perustuslaki tehdään ja hyväksytään. Spinellin ajatus oli, että Euroopan parlamentti toimisi perustuslakia säätävänä kokouksena. Näin myös tapahtui vuonna 1984. Mutta hallitukset ajoivat eurokansanedustajien lain alas. Pari vuotta myöhemmin syntynyt Euroopan yhtenäisasiakirja (Single European Act) ei ollut perustuslaki vaan laajennettu vapaakauppasopimus.
Vuoden 2004 perustuslakiehdotuksen tekijäksi suunniteltiin hallitusten asettamaa konventtia. Vain Ranskassa ja Hollannissa ehdotuksesta käytiin laajaa kansalaiskeskustelua. Niissä ehdotus kaatui kansanäänestyksissä keväällä 2005.
Federalistisesti ajatteleva vasemmisto kukoisti ensimmäistä kertaa 1940-luvun vastarintaliikkeissä, jotka tahtoivat vapauttaa Euroopan sodista ja diktatuurien ikeestä. Pian kuitenkin palattiin vanhaan järjestykseen, tällä kertaa USA:n suojeluksessa.
Se laajennettu löyhä valtioliitto ja osittainen rahaunioni, joka tänä kesänä vietti viisikymmentävuotisjuhlaansa Berliinissä, kulkee edelleen USA:n talutusnuorassa. Sen poliittinen kehitys voidaan kiteyttää lauseeseen, että kenraali de Gaullen Ranska oli sosialistisempi kuin työväenpuolueen Tony Blairin Britannia.
Vasemmistolle lankeaa osavastuu vuoden 2004 perustuslakiehdotuksen kaatamisesta, mutta varsinainen tehtävä olisikin esittää vaihtoehtoinen ja ennen kaikkea parempi perustuslaki.
”Ennen kaikkea Eurooppalainen federaatio oli demokraattinen yritys ottaa jälleen valvontaansa nämä villiintyneet leviatanit, jollaisiksi eurooppalaiset kansallisvaltiot olivat kehittyneet, sillä liittovaltio olisi ottanut niiltä pois sorron välineet ja kansallisvaltiot olisivat puolestaan estäneet liittovaltiota kehittymästä sortajaksi”, Spinelli kirjoitti 1950-luvulla.
Spinellin vuoden 1984 perustuslaki pitäisi ottaa uudelleen käsittelyyn, koska rahoitusmarkkinat ovat tämän päivän “villiintyneitä leviataneita”, joiden riehumista täytyisi myös pystyä hillitsemään.
______________
FEDERALISMI
Konfederaatiolla tarkoitetaan valtioiden liittoa, esimerkiksi sellaista, joka EU on tähän saakka ollut. Federaatio taas merkitsee liittovaltiota, tyyppiä Amerikan Yhdysvallat.
______________
Altiero Spinellin syntymän 100-vuotispäivää vietettiin 31.8.2007.
Mikael Böök
