Lähi-itään uhkaa syntyä toinen kriisialue Libanonin ja Israelin lisäksi. Tilanne kiristyy nyt Irakin, Iranin ja Turkin rajalla.
Kurdien autonomian kehittyminen Pohjois-Irakissa on lähentänyt Turkkia ja Irania, joita yhdistää tavoite estää kurdivaltion syntyminen. Iranin välit Irakia miehittävään Yhdysvaltoihin ovat kiristyneet äärimmilleen ydinase-epäilyjen takia.
Turkin EU-jäsenyysneuvottelut ovat jumiutuneet paikoilleen, koska Turkki kieltäytyy tunnustamasta Kyprosta. Neuvottelujen pysähtyminen lisää kiihkokansallista uhmaa Turkissa.
Turkkilaisia hämmentää myös kriittisistä ajatuksistaan tunnetun Orhan Pamukin saama Nobelin kirjallisuuspalkinto ja Ranskan tiukka linja armenialaisten kansanmurhan käsittelyssä. Ensi vuonna pidettävät parlamentti- ja presidentinvaalit tuovat oman lisänsä Turkin julkiseen keskusteluun.
Huolestuttavien uutisten joukossa on yksi myönteinen asia: Kurdistanin työväenpuolue PKK aloitti syyskuun lopussa yksipuolisen aselevon, vaikka Turkin hallitus ei edelleenkään suostu neuvottelemaan sen kanssa. Tilanne Kaakkois-Turkissa on rauhoittunut nopeasti, kesällä sieltä tuli lähes päivittäin uutisia taisteluista.
Turkki voi ajautua Balkanin kriisin tapaiseen etniseen konfliktiin. Tähän mennessä kurdien oikeuksia ajava liike ei ole ollut tarpeeksi vahva reagoimaan turkkilaiseen kansalliskiihkoon, mutta tilanne on muuttumassa nopeasti. Turkissa on kuitenkin myös turkkilaisten keskuudessa ryhmiä, jotka haluavat uudistusten ja maan demokratisoitumisen jatkuvan.
Tapasin Turkin puolustusministeri Mehmet Vecdi Gönülin lokakuun kolmantena päivänä hänen vieraillessaan Suomessa. Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n julistama yksipuolinen aselepo oli tullut voimaan noin kaksi viikkoa ennen haastattelua.
Turkin pääministeri Recep Tayipp Erdogan tapasi presidentti George Bushin Washingtonissa puolustusministeri Gönülin haastattelua edeltävänä päivänä. Turkki haluaa hyökätä Pohjois-Irakissa sijaitsevaan PKK:n leiriin Kandiliin. Irakin kurdien kanssa yhteistyötä tekevä Yhdysvallat ei kuitenkaan anna lupaa tähän. Gönül ei kommentoinut Erdoganin ja Bushin tapaamista.
Seuraavana päivänä ministeri Gönülin haastattelun jälkeen EU:n ulkopoliittinen edustaja Javier Solana totesi Reutersin mukaan pitävänsä PKK:n syyskuussa aloittamaa yksipuolista aselepoa hyvänä asiana.
Puolustusministeri Mehmet Vecdi Gönül, mitä mieltä olette PKK:n aloittamasta aselevosta?
Emme neuvottele terroristien kanssa.
Miten ongelma pitäisi mielestänne ratkaista?
Taistelemme terroristeja vastaan. Lain ja järjestyksen turvaaminen on valtion tärkein tehtävä.
On traagista, että nämä ongelmat jatkuvat, mutta meillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Turkissa tarvitaan konsensus ongelmien ratkaisemiseksi. Mutta me teemme sen mitä enemmistö haluaa, emme sitä mitä paikalliset ihmiset haluavat.
Mitä muita näkemyksiä teillä on PKK:sta?
PKK:lla ei ole Turkin kurdien keskuudessa samanlaista tukea kuin Irakin kurdipuolueilla KDP:lla ja PUK:lla. Kumpikin niistä hallitsee omaa aluettaan, mutta PKK:ta tukee vain yksittäisiä ihmisiä. Sillä ei ole klaanien tai perheiden tukea takanaan kuten Irakin kurdipuolueilla.
Kun PKK perustettiin 1970-luvulla, se oli aluksi kommunistinen järjestö. Neuvostoliitto oli silloin kommunistinen valtio, sehän oli kylmän sodan aikaa. Kurdeilla on huonoja kokemuksia venäläisistä, jotka miehittivät toisen maailmansodan aikana suuria alueita siellä, missä kurdit asuvat.
Vietnamissa kuoli kaksitoista amerikkalaista sotilasta jokaista vietnamilaista sissiä kohden. Kaakkois-Turkissa luvut ovat päinvastoin. PKK:n terroristeja on kuollut viisi kertaa enemmän kuin meidän miehiämme. Tämä johtuu siitä, että kurdit eivät tue PKK:ta. Jos he tukisivat, me emme pystyisi olemaan siellä.
Meidän sotilaitamme ja poliisejamme on kuollut Kaakkois-Turkissa noin 5 500. Heistä yli tuhat on kurdeja.
Sanotte, että kurdit eivät tue PKK:ta. Kurdien oikeuksia ajava puolue Dehap (nyk. DTP) sai kuitenkin runsaasti ääniä vaaleissa Kaakkois-Turkissa ja sillä on 56 pormestarin paikkaa.
Voisimme erottaa kurdipormestarit ja lähettää tilalle omat miehemme Ankarasta, mutta emme ole tehneet sitä. Kaakkois-Turkin pormestareilla on samat oikeudet kuin Länsi-Turkin pormestareilla, valtio kohtelee heitä kaikkia tasaveroisesti.
Turkki ei ole allekirjoittanut YK:n lastenoikeuksista kohtaa, jossa turvataan lasten oikeus saada opetusta äidinkielellä. Suomessa tämä asia on kunnossa, eivätkä ruotsin- ja saamenkieliset kapinoi valtiota vastaan. Eikö teidän kannattaisi kokeilla samaa kurdien kohdalla?
Jos kurdilapset saisivat kurdinkielistä opetusta, muutkin ryhmät alkaisivat vaatia samoja oikeuksia. Teillä on helppoa, kun teillä on vain kolme kieltä. Meillä on 28 kieltä, emme pysty järjestämään opetusta niin monella kielellä.
Haastattelun päätteeksi ministeri Gönül kehotti minua arvostamaan sitä, että asun maassa, jossa ei ole sotaa.
Kristiina Koivunen
