Elokuvaohjaajan sieni-imperiumi

Lukuaika: 2 minuuttia

Elokuvaohjaajan sieni-imperiumi

Pirjo Honkasalo suhtautuu intohimoisesti sienestämiseen.

OHJAAJA Pirjo Honkasalon elokuvayhtiöllä on uusi projekti. Palkittu dokumentaristi on alkanut viedä Suomessa kasvavaa, täällä vähälle huomiolle jäänyttä männyntuoksuvalmuskaa (tricholoma matsutake) Japaniin.

Nousevan auringon maassa matsutakeksi kutsuttavalla sienellä on paikallisessa kulttuurissa tarunhohtoisen herkun maine.

”Japanissa matsutakesta on kirjoitettu jo 1200-luvulla runoja. Se on ollut alun perin keisarin ja korkeamman hovin ruokaa. Japanissa matsutake liittyy syksyn ritualisoimiseen. Se on paitsi kulinaristinen myös esteettinen nautinto”, valaisee Honkasalo.

Ohjaaja esittelee pientä teekannua muistuttavan keraamisen esineen.

”Tämä on matsutake-kannu, josta nautitaan matsutake-keitto. Matsutake viipaloidaan simpukan muotoisiksi paloiksi, jotka asetetaan liemeen.”

Matsutakeja ei ahmita, vaan niitä syödään pari kolme viipaletta. Jokaisella ruokailijalla on oma pieni kannunsa.

”Keitto nautitaan nuuhkimalla ensin hienoa tuoksua. Sitten on vuorossa pienestä kupista juotava liemi. Vasta lopuksi syödään tikuilla kannuun jääneet sienet. Maku on mieto ja simpukkaa muistuttava, tuoksu taas on voimakas”, hehkuttaa Pirjo Honkasalo jo valmiiksi vesi kielellään.

”Halutuimpia ovat nuoret sienet. Vanhemmista ja vähemmän priimakuntoisista sienistä tehdään matsutake-riisiä ja toukkaisimmat yksilöt kuivatetaan jauhoksi. Kaikki osat hyödynnetään.”

Japanilaisessa ruokakulttuurissa pyritään korostamaan vain luonnon antamia makuja. Maan makumaailman yleisilme on mieto, mikä hämmästyttää positiivisesti chili-kulttuurin keskellä elävää Honkasaloa.

”Matsutaken tuoreudesta ollaan Japanissa tarkkoja. Meidän on saatava esimerkiksi Pyhätunturilta poimitut sienet 48 tunnissa Tsukijin tukkutorille. Myös sienen muoto, väri, tuoksu ja varren kaarevuus vaikuttavat matsutaken arvoon.”

Nyt Suomessakin kauppasieneksi kohotetun matsutaken kerääjille maksettava kilohinta on meillä 8–20 euroa. Japanissa sienestä maksetaan keskimäärin 210 euroa kilo. Nuorien itiöemien kilohinta on villeimmillään kohonnut jopa tuhanteen euroon.

Honkasalo korostaa matsutake-projektinsa olevan ennen kaikkea hauska ja hän tekee sitä silkasta uteliaisuudesta. Matsutakeista tulevilla rahavirroilla tuskin tullaan rahoittamaan ohjaajan tulevia elokuvia.

”Sienten ollessa kyseessä kaikki on mystistä ja kiinnostavaa. Sienet käyttäytyvät niin monimutkaisesti, etteivät tiedemiehetkään pysy perässä. Sienten kanssa touhutessa ihminen vapautuu tunteesta, että hän hallitsee tahdollaan tätä maailmaa”, filosofoi Honkasalo.

”Sotkeudun mieluummin sienikauppaan kuin esimerkiksi autojen varaosien kauppaan.”

Matsutaken vieminen Japaniin kuulostaa yhtä kannattavalta kuin lumen myyminen eskimoille. Honkasalo täsmentää tilannetta.

”Matsutake-sadot ovat pienentyneet Japanissa huomattavasti. Tämä johtuu liikenteestä, rakentamisesta, teollistumisesta ja Japanin pienestä koosta suhteessa väestömäärään. Matsutaken kysyntä on kuitenkin kova. Suomalainen matsutake on arvostettua”, Honkasalo nauraa.

Tosiasiassa Japani on ollut suljettu kulttuuri, ja japanilaisten on tänä päivänäkin vaikea hyväksyä ulkomailta tulleita tuotteita. Pirjo Honkasalokin on huvittuneena joutunut ihmettelemään, kun hänen toimittamansa priimaakin priimemmat nuoret männyntuoksuvalmuskat eivät millään tahdo kelvata myyntiin japanilaisille.

”Matsutake-ostajia ei vakuuteta helpolla. Toisaalta Japanissa on meneillään pienehkö Suomi-buumi. Lappia ja maamme puhdasta luontoa tunnutaan arvostavan.”

Suomalainen sieniguru Toivo Rautavaara arvotti 1947 ilmestyneessä väitöskirjasssaan Suomen sienisato matsutaken juuri ja juuri syötäväksi kelpaavaksi sieneksi ryöppäämisen jälkeen. Sienelle ei tuolloin ollut edes suomenkielistä nimeä.

mainos

”Viime kesänä metsäntutkimuslaitos Metla sai EU:lta rahoitusta kartoittaakseen matsutaken kasvupaikkoja Suomessa. Kuivasta kesästä johtuen metlalaiset taisivat löytää kokonaista kolme sientä. Toivottavasti tutkimus edistyy tänä kesänä.”

Eri puolilta Suomea on löytynyt sienifriikkejä, joiden kautta Honkasalo on saanut tietoa matsutaken kasvupaikoista.

”Sienestäminen on suomalaisille hurmoslaji. Kun löydän pienen kantarellin sammalikosta, on se verrattavissa aarteen löytämiseen. Olen löytänyt joka puolelta Suomea itseni kaltaisia friikkejä. Myös Metlan tutkijat ovat suhtautuneet intohimolla kohteeseensa.”

Tätä kautta on syntynyt verkosto, jolla tietoa matsutaken esiintymisestä on saatu ainakin Espoon Nuuksiosta, Perniöstä, Hollolasta, Pyhämaalta ja tietysti Pohjois-Suomesta, jossa sieni viihtyy jäkälikössä.

Honkasalokin on silmin nähden innoissaan pelkästään puhuessaan jumalaisesta kulttisienestä, mutta hän näkee sienestämisessä muitakin arvoja.

”Sienestämistä ei opiskella innovaatio-yliopistossa. Matsutake on luonnontuote. Sen kerääjät ovat usein syrjäseutujen ihmisiä, joille keräämisestä saatava lisätulo on varmasti tervetullutta.”

Suomalainen luontosuhde ansaitsee Honkasalon hehkutuksen:

”On uskomatonta, että Suomessa saa jokamiehenoikeudella kävellä toisen omistamassa metsässä, poimia sieniä ja saada siitä vielä verotonta tuloa. Rajoituksena on oikeastaan vain hyvä käytös. Sinänsä tässä on intiaanien viisauden kaltaista ajattelua. Luontoa ei voi omistaa.”

Timo Forss

  • 9.9.2009