Elämää kuorossa

Lukuaika: 2 minuuttia

Elämää kuorossa

”Alussa ohjelmistomme oli ehkä poliittisempaa, mutta ei kuoro paljoa ole muuttunut. Meillä on jatkuvasti ollut pyrkimys mennä eteenpäin”, vuonna 1974 Koiton Lauluun liittynyt Helena Karjalainen toteaa.

Olympiavuonna 1952 perustettiin Raittiusyhdistys Koiton Nuorisokuoro. Tapaamme nelisenkymmentä laulun voimaan uskovaa kuorolaista nyt 50 vuotta myöhemmin levytyspuuhissa Helsingin Suomenlinnan rantakasarmin Seawolf-studiolla.

Koiton Laulu opittiin tuntemaan 70-luvulla osana vasemmistolaista poliittista laululiikettä. ”Alussa ohjelmistomme oli ehkä poliittisempaa, mutta ei kuoro paljoa ole muuttunut. Meillä on jatkuvasti ollut pyrkimys mennä eteenpäin”, toteaa vuonna 1974 kuoroon liittynyt Helena Karjalainen.

”Parhaat biisimme eivät vanhene ollenkaan, ne elävät tässä ajassa”, kertoo neljä vuotta mukana ollut Hannele Cantell. ”Minulla on tausta kansalaisjärjestöaktiivina, ja koen, että tämä kuoro antaa mulle tällä hetkellä henkilökohtaisella tasolla kanavan tuoda esiin esimerkiksi ympäristö- ja rauhanasiaa.”

”Suurin motiivi itselleni olla kuorossa on se, että on jatkuvasti huomannut kehittyvänsä laulajana. Missään vaiheessa ei ole tullut sellaista oloa, että tämä homma olisi saman levyn pyörittämistä uudelleen”, tuumii Erkki Kujanpää, joka liittyi Koiton Lauluun vuonna 1980.

Kuoron johtaja Iiro Ollila on tuonut mukaan uusia tuulia. 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi ohjelmisto sisältää kantaesityksiä myös nuoremmilta suomalaisilta säveltäjiltä, Olli Kortekankaalta, Anna-Mari Kähärältä, Aija Puurtiselta ja Yrjö Hjeltiltä.

”Yksi haasteistamme on pohtia, mitä on moderni työväenlaulu”, Iiro Ollila linjaa. “Pyrimme esittämään yhteiskunnallisesti kantaaottavia kappaleita. Vaikka poliittinen laululiike onkin kuollut entisessä merkityksessään, on tärkeää, että uudessakin ohjelmistossamme on sanomaa.”

Koiton Laulun puheenjohtaja Emma Salo tuli kuoroon mukaan kuusi vuotta sitten. ”Olin aluksi vähän skeptinen, kun tiesin, että siellä on aika vanhoja ihmisiä. Minut otettiin kuitenkin avosylin vastaan, ja huomasin viihtyväni. Nykyään tapaamme treenien ja levytysten ulkopuolellakin ja keskustelemme paljon muustakin kuin musiikista. Tämä on mun elämääni tähän mennessä eniten vaikuttanut asia.”

”Multa kysyttiin vielä pääsykokeissa järjestökokemusta”, kertoo Erkki Kujanpää. 80-luvulla johtajana toimi Kaj Chydenius, eikä yya-sopimuksen raukeamisesta ollut tietoakaan. Myös alkoholin käyttö oli takavuosina kielletty, olihan kyse raittiustoiminnasta. Koiton Laulua ei silti voi syyttää tiukkapipoisuudesta. 40-vuotisjuhlissa vuonna 1992 nähtiin yhteisesitys TUL:n painijoiden ja saksofonisti Paroni Paakkunaisen kanssa.

Kuuntelemme levytyksen viimeisiä ottoja Suomenlinnan kaariholvien jylhässä akustiikassa. Markus Fageruddin sävelkieli on sangen modernia. Naukuvat glissandot muljahtelevat säveltasolta toiseen, ja bassoäänet jylisevät mallikkaasti. Pontevan paatoksellinen Buchenwaldin hälytys saakin sitten niskakarvat pystyyn. Vaikuttavaa ja koskettavaa, mutta miltähän sama ralli on mahtanut kuulostaa pioneerihuivit kaulassa esitettynä Moskovan nuorisofestivaaleilla?

”Meillä on kuorossa erittäin hyvä keskusteleva ilmapiiri. Vaikka olenkin taiteellinen johtaja, pyrin ottamaan huomioon, että Koiton Laulussa 30 vuotta laulaneet ihmiset ovat eläneet sellaisia maailmanaikoja, joista mulla ei voi olla mitään käsitystä. Uskallan väittää, että kuoromme on tällä hetkellä ohjelmistoltaan Suomen monipuolisin”, hehkuttaa Iiro Ollila.

“Kuoroharrastus on vienyt meidät esimerkiksi kiertueelle Etelä-Amerikkaan. Se oli uskomattoman hienoa. Meidän ohjelmistomme on myös koko ajan pysynyt haasteellisena. Se saa minut jatkamaan Koiton Laulussa vuodesta toiseen”, pohtii Helena Karjalainen.

”Meillä on hauskaa, ja nautimme suunnattomasti yhdessäolon tunteesta. Se kuuluu myös musiikissa. Siinä on Koiton Laulun voima”, summaa Hannele Cantell.

Koiton Laulu -tupla-cd ilmestyy marraskuussa 2002.

Timo Forss

  • 9.9.2009