Lukuaika: < 1 minuutti

Ei mitään huumemusiikkia

Arvostelussa Vesa-Matti Loirin levy 4+20.

Vesa-Matti Loirin ensilevy vuodelta 1971 on ollut vuosia melkoinen keräilyharvinaisuus. Nyt se on julkaistu uudestaan vinyylinä ja cd:nä.

Olen seurannut hämmentyneenä uudelleenjulkaisun uutisointia. Kaikkialla muistetaan ihmetellä, että ”tämäpä se vasta onkin melkoista huumemusiikkia” ja että ”kyllä ne veijarit taisivat syödä huumeita silloin studiossa”. Ihan sama jos vetivät, ei kiinnosta. Eikä tämän kuuntelu mitään tötsyjä tarvitse, ehkä vain hieman avointa mieltä.

Pomppivat bassot ja poukkoilevat torvet yhdessä Loirin poikkihuilun kanssa luovat äänimaton, jota voisi kuvailla svengaavaksi rallijazziksi ja funk-jazziksi. Sellaista rennon ilmavaa menoa, josta puuttu pakko ja puristaminen. Siihen kelpaa upota.

Eikä tämä oikeastaan loputtomasti eroa 1970-luvun kreisikomedioiden ääniraidoista. Sulkekaa silmänne ja kelatkaa vanhoja Uuno-leffoja ja Benny Hillin nopeutettua kävelyä. Siinä se on, ei se trippiä vaadi.

Vesa-Matti Loiri: 4+20. Warner Music 2011. Viisi tähteä.

Jari Tamminen