Kimaltavaa glitteriä, kohtalokasta glamouria. Burleski on muutakin.

Kimaltavaa glitteriä, kohtalokasta glamouria. Burleski on muutakin. Kuvataiteilija Petra Innasen intohimot kuvataide, musiikki, ompelu ja tatuoinnit yhdistyvät hänen töissään ja koko burleskiskenessä.

Ravintolan sali on täynnä glitteriä ja kimallusta, kirkkaanpunaista huulipunaa ja suittuja hiuksia. Lavalla tanssii keimaillen viiden naisen ryhmä, jokaisella keikkuu takapuolen päällä höyhenpuuhkista kasatut vaaleanpunaiset hännät. Ryhmä on The Amazing Knicker Kittens Burlesque Revue, joka tanssin aikana vähentää yltään asusteen kerrallaan. Kaikkea esityksessä ei paljasteta, ja jokaisen vaatekappaleen riisumista seuraa yleisön hurraus. Myös yleisö on pannut ylleen parastaan, minne katsookin näkee imukkeita, stetsoneita, sulkia, puuhkia ja korkokenkiä.

”Olen superkyllästynyt siihen, että ihmisen täytyy aina miettiä, kelpaako sinne tai tänne sellaisena kuin on. Olen 38-vuotias, nyt riittää!” Petra Innanen sanoo. ”Lähtiessäsi ovesta pihalle alat miettiä sitä. Tätä tapahtuu kaikissa yhteiskunnan tiloissa, oletpa nainen tai mies. Nyt riittää!”

Viime vuoden helmikuussa Innanen toi yhdessä toisen kuvataiteilijan, Suvi Aarnion kanssa, burleskin Suomeen. Kun kuvataiteilija Petra Innanen näki ensimmäisen burleskiesityksensä klubilla New Yorkissa vuonna 2005, hän tajusi löytäneensä burleskin kautta juhlat, jotka ovat täyttä Almódovaria. Villi kabareehenkinen maailma vei hänet mukanaan.

Innanen oli aina ihaillut Almódovarin elokuvien hysteerisiä bileitä. Niissä ihmiset ovat pukeutuneet mielikuvituksellisiin asuihin, ja koolla on usein hyvin erilaisia ihmisiä tarkoituksenaan unohtaa arjen karut asiat.

Innanen ja Aarnio järjestivät ensimmäiset burleskijuhlat Helsingissä ravintola Kaisaniemessä. Paikka oli loppuunmyyty.

”Saimme huippuihanaa palautetta. Ihmiset tulivat kiittämään koko tapahtuman ilmapiiristä, ei pelkästään esityksistä. Siitä, miten siellä pystyi olemaan sellainen kuin on. Me olimme varautuneet siihen, että paikalle tulee 30–40 ihmistä ja meille kauheat velat. Onneksi kävi toisin ja pääsimme plusmiinusnollatulokseen. Ei meillä kyllä käynyt mielessäkään, etteikö oltaisi järjestetty toisia juhlia.”

Helsinki Burlesque Festivalin taustalla on Innasen ja Suvi Aarnion eli Kiki Hawaijin luotsaama HulaPirates ry. Ydintiimissä burleskijuhlia on järjestämässä 6–8 henkilön tiimi, jonka lisäksi töissä on vapaaehtoisten reservi. Kaikki tehdään tee-se-itse-pohjalta. Ensimmäiset juhlat järjestettiin omilla rahoilla, tämänvuotisiin he saivat avustusta kaupungilta. Festivaali tekee yhteistyötä esimerkiksi Helsingin Setan kanssa.

”Tänä vuonna ulkomaan vieraat ja Sally Vanilla vastaavat workshopeista.”

Sally Vanilla on 27-vuotias suomalainen burleskitaiteilija, jonka työpajoissa opitaan tekemään ja pyörittämään tasseleita. Sana tasseli on tuttu tupsukoriste verhoista. Burleskiesityksessä tasselit kiinnitetään rintoihin ja niitä pyöritetään rintoja heiluttamalla.

Esiintyessään burleskitapahtumien yhteydessä Petra Innasen nimi on Bettie Blackheart.

”Bettie Blackheartina pukeudun usein merirosvoasuun. Se voisi olla myös naamiaisasu, mutta se ei ole sitä pelkästään. Bettie Blackheart on osa persoonaani, mutta Bettietä koskee eri asiat kuin Petraa. Bettien asia on piratismi ahdasmielisyyttä vastaan”, Innanen kertoo.

”Jotkut ihmettelevät, miten koristautuminen voi olla naiselle vapauttavaa. Burleski ei ole vaan naisten sokerileikkiä, siellä voit olla muita asioita. Sinun ei tarvitse olla vain se, jolla on puuhka ja korsetti.”

Innanen selittää, että burleskin sisällä on erilaisia tyylisuuntia. Sen lisäksi burleskiskene jakautuu erilaisiin marginaaliryhmiin. Mukana on miesten tekemää burleskia eli boylesqueta ja queerlesqueta.

”Meitä kiinnostaa aika performatiivinen, humoristinen villiys, erilaisten normien ja sukupuoliroolien rikkominen. Eikä kaikkien esiintyjien tarvitse olla samanlaisia.”

Esimerkiksi erilaisesta esityksestä Innanen kertoo suomalaisesta burleskipakolaisesta, Ultravixenistä, joka on viisi viime vuotta asunut Seattlessa. Ultravixenin keskeinen sanoma on: uskalla olla ruma. Ultravixenin MySpace-sivustolla on video, jossa hän tanssii kuin humalainen nainen. Ultravixenin kasvoilla valuvat meikit ja hänen vaatteensa ovat rikki. Eleet pyrkivät imitoimaan viehkeää.

”Ultravixenin esityksessä tapahtuu roolista vapautuminen. Se on parhaimmillaan sitä, että esiintyjä on unohtanut sokerin. Onhan niitä sellaisiakin esityksiä, joissa ollaan vain nättejä. Toisaalta pin-up-tyttökuvasto voi myös olla kapinaa. Onhan se tietenkin hienovaraista, missä pin-up-söpöily kääntyy itseään vastaan.”

Innanen selittää, että naiseus burleskiesityksessä voi olla melkein dragia: nainen pukeutuneena omalla mittapuullaan ylinaiselliseksi. Kliseet voi lyödä täysillä yli.

”Naisellinen rooli on yleensä kaikkialla vähän kielletty. Silloin et ole oikein uskottava. Ja jos sinulle tapahtuu jotain, kun olet pukeutunut naisellisesti ja kävelet pimeällä, se johtuu vain sinusta itsestäsi. Burleskijuhlissa voi näyttää sukupuolensa ja naiseutensa, vaikka ei olisi juuri sellainen muutoin.”

Perusnaisellisuus voi olla kahlitsevaa. Innanen ajattelee esimerkiksi naisten vaatekauppoja, joista kukaan nainen ei tunnu löytävän sopivia vaatteita.

”Ja sitten taas tunnetaan itsensä huonoksi.”

Tapahtumaan on tulossa esiintymään isoja tähtiä maailmalta. Innanen sanoo, että burleskimaailma on hyvin yhteisöllistä eikä esiintyjiä ole vaikeaa saada tulemaan Suomeen.

”Vaikka ne esiintyjät, joista me olemme kiinnostuneita, olisivat burleskimaailman supertähtiä, heidän tarkoituksensa ei ole vain lyödä rahoiksi. Jos kyse olisi pelkästä rahanteosta, meille tärkeä vastarintahenki häviäisi. Esiintyjällä olisi maksulliset nettisivut ja kuvia olisi käytetty massiivisissa mainoskampanjoissa. Silloin naiskuva kääntyy meidän näkökulmasta vääräksi. Se menee usein kuitenkin sitten siihen, että esiintyjä on muokattu, ja vaikkei sitä tekisi itse, niin ruudulla kuvat on muokattuja. Burleskin ajatus on, että tavallinen ihminen voi olla kaunis.”

Innanen sanoo, että he ovat matkustaneet paljon ja katsoneet esityksiä senkin takia, ettei kuvista voi päätellä esiintyjän lavasäteilyä.

Viime vuoden syksyllä San Franciscon -matkalla Innanen tutustui miehensä kanssa 200 esityksen kavalkadiin neljän päivän aikana järjestetyillä Tease-O-Rama-festivaaleilla. Siellä Innanen loi kontakteja ja sopi esityksiä Suomeen. Kesällä on tulossa tapahtuma, jolloin helsinkiläinen ravintolalaiva Wäiski lastataan burleskilla. Mukaan he saivat houkuteltua burleskieläkeläisen Baroness Eva von Slutin, joka on viime aikoina kiertänyt pääasiassa kahden punkbändinsä kanssa.

”Eihän Eva ole kuin 33-vuotias, mutta hän kyllästyi siihen, kun Yhdysvalloissa burleski omittiin muotimaailmaan. Siihen liittyy sitten kaikki lieveilmiöt, ja genren tyyli lähtee muuttumaan. Niin kuin se, että Pussycat Dolls kutsuu itseään burleskiksi. Se kyllä varmasti kyllästyttää, Evakin on täyteen tatuoitu ja tosi alternative verrattuna mainstream-kauneusnormeihin.”

Innanen toteaa, että Suomessa on pienet piirit. Innanen uskoo, että Suomeen mahtuu vielä tekijöitä.

”Suomessa kaikki on vasta aluillaan ja me voimme esiintyjävalinnoillamme näyttää, mistä burleski on tullut ja mitä kaikkea se voi olla.”

Innasen mukaan vaatteiden vähentäminen kuuluu burleskiin vanhasta perinteestä. Uusi aalto, neo-burleski kuitenkin haastaa katsomisen tavat.

”Kyse on asennekapinasta. Sama on, kun katsoo jotain 60–70-luvun miestenlehtiä divarissa, huomaa hämillään ajattelevansa, että tällaisiako ne naiset ovat? Voi löytää itsensä hämmästelemästä normaalia, kun on tottunut siihen, että median ihanteet ja ”eroottinen kuvasto” on täynnä yhdenmukaisia rintoja ja selluliitittomia vartaloita. Miksi olisit vähemmän ihana ja täydellinen, jos vartalo ei vastaa nykyistä kuvausta? Kaikilla on oikeus olla oma itsensä.”

Innanen sanoo, että myös miesten ulkonäköpaineet voi kumota burleskilla.

”Mieheyden kahleet ovat yhtä ahtaita. 50-vuotiaana pitää olla dressman-mies, jonka hiukset ovat charmikkaasti harmaantuneet, rypyt oikeissa kohdissa ja elämän kaikki osa-alueet hallinnassa. Monet miehet ovat lähteneet burleskiin mukaan, mutta miesesiintyjiä ei kyllä ole yhtä paljon kuin naisia. Burleskissa on tilaa myös heteromiehille. Voi pukeutua vaikka marlboro-mieheksi ja vetää sen vielä vähän yli.”

Innanen kertoo, että jotkut tutut ovat kommentoineet tiimissä oleville miehille, että on varmaan kiva päästä lavan taakse. Naisten alistamisesta tai epäreilusta kohtelusta ei kuitenkaan ole pelkoa. Yhteisön sisällä on tasa-arvoinen henki.

”Tottakai saa katsoa, voi iloita ja tempautua mukaan. Sehän se on pointti burleskissa, ettei tarvitse ajatella, että voi ressukkaa, eikä tuntea syyllisyyttä. Enkä halua syyllistää koko pornoteollisuutta, tämä vaan on hyvin erilaista.”

Innanen kertoo, että he eivät halua antaa haastatteluja iltapäivälehdille, vaikka kiinnostus burleskiin kasvaa.

”Olen nähnyt painajaisia, että meistä tehtäisiin iltapäivälehteen juttu, missä burleski nähtäisiin vain strippauksena. Me haluamme säilyttää Helsinki Burlesquen tapahtumat sellaisina, että ihmisillä, jotka tulevat meidän juhliin, olisi turvallinen olo ja heitä ympäröisi suvaitsevaisuuden ilmapiiri. Jos me menetetään se, ei ole enää mitään järkeä tehdä koko tapahtumaa.”

Hän sanoo, että tapahtumaan saa tulla vain katsomaan, eikä tarvitse itse pukeutua erityisen näyttävään asuun, vaikka suurin osa yleisöstä on pukeutunut.

”Siellä saa katsoa, mutta ihmisillä pitää olla oma reviiri heidän niin halutessaan. Jos siellä käyttäytyy huonosti ja arvostelee muita, niin siihen ei paljoa ole sitten toleranssia, vaikka muuten on suvaitsevainen ilmapiiri. Kaikki, jotka ovat töissä, jakavat samat arvot. Emme tee itse juontotyötä pääjuhlassa osittain siksi, että pystyisimme olemaan osana yleisöä, tutustumaan ihmisiin, juhlimaan ja fiilistelemään. Ja samalla tietysti nauttimaan esityksistä, joita varten on tehnyt töitä vuoden.”

Esitykset voivat kertoa synkistäkin asioista. Erityisesti Yhdysvalloissa esitykset saattavat olla poliittisia, Innasen mukaan ainakin vaalien alla.

”Burleskin kautta ei ehkä mitään puoluepolitiikkaa mietitä, vaan yleismaailmallisia arvoja ja ihmisoikeuksia. Keskeinen sanoma on tasa-arvoisuus, myös eri ikäisten välillä. San Franciscossa näin joitakin legendoja. Esimerkiksi 66-vuotias Satan’s Angel, joka veti kyllä aivan uskomattoman show’n tulitasseleilla. Hän on aloittanut uransa 50-luvulla.”

Ulkonäköasiat ovat pinnallisia, Innanen huomauttaa. Toisaalta on vaikea sulkea pois tapaa, jolla katsoo muita.

”Olin ystäväni kanssa Tallinnan-laivalla, olin pitänyt häntä ihan skarppina mimminä. Näimme tanssilattialla vanhan naisen tanssivan yksin, hiukset auki ja kukkamekko hulmuten. Ystäväni oli ihan järkyttynyt, että mitä tuo nyt tuolla tavalla käyttäytyy. En ole hänen kanssaan ollenkaan samaa mieltä siitä, että kun tulee vanhaksi, pitäisi leikata hiukset ja pysytellä sivussa. Kaikkien ei tarvitse 21-vuotiaana muuttua aikuiseksi, niin kuin 60-luvulla.”

Innanen lisää, että neo-burleski haastaa älykkäällä ja vapauttavalla tavalla katseen, katsojan ja katsottavan.

”Yleisesti hyväksyttävyys on usein kahlitsevaa, olit sitten mies, nainen tai jotain siltä väliltä. Miksi ’erilainen’ ei saisi olla näkyvä ja näkyvissä?”

Uutta burleskia pidetään poliittisena sen feministisen voimauttavuuden vuoksi. Hyljeksijöitä löytyy myös, burleskia pidetään vain yhtenä strippauksen muotona. Yhdysvaltalainen aikuisviihteestä burleskitaiteilijaksi siirtynyt Dita von Teese on sanonut, että monet eivät halua sitä kuulla, mutta strippauksella ja burleskilla ei varsinaisesti ole paljoa eroa.

”Ero on hiuksenhieno. Joskus olen nähnyt sellaisiakin burleskiesityksiä, joista tulee epämukava olo, että nyt ei tiedetä, missä mennään. Dita von Teese on muutenkin ehkä hankala esimerkki, sillä hän on tuotteistanut omaa lookiaan paljon ja on megatähti. Ehkä hän on marginaalissa kuitenkin siinä lasvegasmeiningissä, jossa hän työskentelee, en oikeastaan osaa täältä käsin sitä sanoa. Onhan strippauksen ja burleskin ero vaikea asia, jota joutuu selittelemään. Itse esiinnyn tällaisissa yhteyksissä ja opetan kouluissa, enkä näe siinä mitään ristiriitaa. Minusta tässä ei ole mitään salattavaa. Jos joku ajattelee, että olen erityisesti tämän takia huono ihminen, niin ei hän hyväksyisi minua luultavasti muutenkaan.”

Innanen sanoo, että parasta antia on se, miten ihmiset saavat burleskista voimaa omaan olemiseensa.

”Bella Beretta, joka on isokokoinen mimmi, sanoi jossain, että hän oli aluksi ollut esitysten jälkeen ihan kyllästynyt siihen, että yleisö tulee sanomaan, että onpa mahtavaa että sä oot niin iso ja lavalla, tosi hienoa. Että tämä on tosi voimauttavaa. Ei hän halunnut kuulla, että koska olen näin iso ja menen silti lavalle. Mutta hän alkoi ymmärtää, miten itse asiassa tässä on se voimauttava puoli.”

Alotta Boutté, todella rintava nainen, antoi ohjeen vartalokielteisiin näkemyksiin ja jännitykseen ennen lavalle menoa, että kannattaa pistää siihen itse negatiiviseksi kokemaansa kohtaan enemmän kimalletta, vaikka glitteriä mahaan! Tatuointikin voi muuttaa omakuvaa myönteisemmäksi. Siinä mielessä en varsinaisesti vastusta plastiikkakirurgiaakaan. Mutta siihen ei ole oikea lähtökohta, ettei kelpaa jollekulle muulle. En tällä hetkellä ajattele, että menisin itse leikkaukseen, enkä toivo, että kukaan menisi vääristä syistä.”

Innanen lisää, ettei burleski ole vain XL-tyttöjen juttu.

”Lähes kaikilla on jotakin omasta mielestä kielteistä itsessään, minkä käsityksen voi rikkoa. Joku on liian laiha, liian pitkä, liian lyhyt, on liian kaukana toisistaan olevat silmät, liian pienet huulet tai jotain muuta. Tai miehenä et ole tarpeeksi lihaksikas. Kaikilla kun pitäisi olla sixpack ja neljän tunnin sänki. Aika harva mahtuu täydellisen muottiin.”

Tankotanssikursseja paheksutaan osittain samankaltaisilla argumenteilla, joilla burleskiesityksiä. Viime vuoden Suomen huippumalli haussa -ohjelmassa mallihalukkaiden piti osallistua kurssille. Osa piti sitä kuvottavana ja vain strippaukseen liittyvänä.

”Tankotanssiakin voi tehdä niin monella tavalla. Mua ei kiinnosta golf, mutta olen innoissani hulatanssista. Tanssi musiikin tahtiin on ylipäätään minusta suvaitsevampaa kuin esimerkiksi kurinalainen aerobic. Tanssitunnilla voi epäonnistua, mutta se ei haittaa, kun olet niin fiiliksissä.”

Innanen sanoo, että liikkumaan vapautuminen on oman itsensä hyväksymistä, on laji mikä tahansa.

”Varsinkin Suomessa, missä liikutaan pakkasessa jäykkänä pakettina suurimman osan ajasta, on mahtavaa, kun tanssiessa voi hytkyä ja väristä. Vuosi sitten olin mukana tanssikurssilla, jolla opeteltiin shimmyjä, eri kehon osien väristyksiä. Kyllä tuntui aluksi hankalalta saada jokin sellainen kohta värisemään, joka ei todellakaan ole ennen saanut väristä.”

”Burleski ei kuitenkaan selkeästikään ole kaikkien juttu. Ei kaikkia voi pakottaa hyväksymään sitä.”

_______________

Taiteilija Petra Innanen

Innasen kuvataiteessa vilahtelevat burleskit hahmot. Tatuoinnein koristellut, leopardinnahkoihin pukeutuneet kaunottaret ja lassoavat pyssysankarit. Viime vuonna Innasella oli oma näyttely Helsingin Forum Boxissa, tilassa, josta Innanen oli haaveillut pitkään.

”En pidättele töissäni omaa maailmaani. En yrittänyt yhtään miettiä sitä, mikä olisi sopivaa. Mun lajityyppi nivoutuu niin selkeästi popkulttuuriin ja leffoihin. Ne mun symbolit eivät välttämättä aukea pelkästään kuvataiteen puolelta tuleville ihmisille. Viimeisin näyttely oli sellainen rykäys, en ole saanut vielä juurikaan uusia töitä valmiiksi sen jälkeen.”

Innanen työskentelee taidekoulu Maassa pääopettajana, hän on ollut siellä vuodesta 2004 lähtien.

”Olen opettanut monissa Suomen taidekouluissa valmistumisestani 1991 lähtien. Opetan mielelläni taidekoulu Maassa. Siellä ei ole liian tiukkoja struuktuureja, mitä opetuksessa pitää olla tai mitä nykytaide tarkalleen on. Eikä se ole mikään taiteilijatehdas. Minua kiinnostaa, miten taiteilija voi toimia yhteiskunnassa muutenkin kuin vain kuvataiteen kentällä. Mitä taiteilija voi antaa omalla osaamisellaan eri yhteisöissä. Maa on sopivan pieni organisaatio, että ideoita pystytään toteuttamaan ilman tolkuttoman kankeaa byrokratiaa.”

Innanen sanoo, ettei Suomessa osata ottaa kuvataidetta luonnollisesti osaksi katukuva, eikä yhdistää kuvataidetta ja muuta yhteiskuntaa.

”San Franciscossa on voimakas Meksikon vaikutus ja muraalimaalausperinnettä on siirtynyt sinne, ainakin latinokortteleihin. Kävimme sellaisella alueella, jossa pimeällä edes paikalliset eivät uskalla liikkua. Päivällä kuitenkin koko elämä on kadulla. Siellä oli fantastisia seinämaalauksia. Ne kuvasivat sitä yhteisöä, siinä oli esimerkiksi poliisi, opettaja, sosiaalityöntekijä, hammaslääkäri ja ihan pieniä lapsiakin kuvattuina tosi sympaattisina hahmoina.”

Kortteleiden kaunistus tuo yhteisön jäsenet lähemmäksi toisiaan. Toisaalta palkkaamalla kuvataiteilijan jonkun muun työhön, maisema voi kokea kuperkeikan. Innasen työpari Suvi Aarnio on tehnyt Turussa kirjastojen lastenosastojen sisustuksia uusiksi.

”Taiteesta saisi hyvän työyhteisön virkistyspäivän, kun työyhteisö ei menisikään kiipeilemään johonkin extreme-keskukseen, vaan sen sijaan performanssikurssille, tai tanssi- tai teatteri-ilmaisun kurssille. Taiteessa on kuitenkin vielä joku kynnys, ettei tällaiset vaihtoehdot tule niin helposti mieleen”, Innanen visioi.

Tällä hetkellä Innasen ajan vie Helsinki Burlesque Festivalin järjestäminen, mutta hän suunnittelee seuraavia kuvataideprojekteja.

”Annan nyt suunnitteilla ja luonnosvaiheessa oleville projekteille ainakin kaksi–kolme vuotta aikaa. Teen yleensäkin paljon pohjatyötä ennen kuin varsinaisesti maalaan mitään. Kerään kuvia ja teen luonnoksia maalausideoista. Ja käsikirjoitankin niitä etukäteen, kuten myös animaatioita. Fyysinen työ kankaalle voi alkaa vasta vuodenkin päästä siitä, kun olen aloittanut kehittelyn.”

_______________

Glamourkissat kaapista ulos

Naiselliseksi pukeutuminen voi olla ongelma johtavassa asemassa toimivalle naiselle. Viimeisin esimerkki nähtiin talvella SDP:n puheenjohtajan Jutta Urpilaisen ”glamourkissakuvissa”. Urpilainen puettiin iltapäivälehden kuviin verkkosukkahousuihin ja kiiltäväpintaiseen mekkoon, erotuksena hänen normaalisti hyvin asialliseen pukeutumiseensa.

Innanen ei seurannut iltapäivälehtien nostamaa kohua, mutta hän kutsuu burleskin pariin kaikki, jotka ovat jollain lailla tyytymättömiä itseensä tai eivät löydä paikkaa, mihin voisivat tulla pukeutuneena siihen kiiltäväpintaiseen mekkoon.

”Toivon, ettei kenenkään tarvitsisi kuluttaa energiaa siihen, ettei ole hyvä sellaisena kuin on. Lapsuudesta asti meille luodaan ilmapiiri, ettei kelpaa luokkaan tai kaveripiiriin, jossei ole vaikka jotain tietynlaista talvitakkia, jollainen kaikilla muilla on. Takana on ajatus siitä, miten mun elämä muuttuisikaan, jos minulla olisi se takki tai kello tai muu.”

Urpilainen ei kelpaisi kritisoijien mielestä siis puolueensa johtoon, koska hän haluaa uudenvuodenjuhliin lähtiessään pistää bilemekon päälle.

_______________

Helsinki Burlesque Festival 2009, päätapahtuma Helsingin Gloriassa 7.2. on loppuunmyyty. Työpajoja, klubi-iltoja, piirustusiltoja ja näyttelyitä 30.1.–8.2. Helsinki Vintage, ohjelmallinen myyntitapahtuma 8.2. Helsingin Valkoisessa salissa, esiintymässä Sally Vanilla. www.helsinkiburlesque.com, www.helsinkivintage.fi.

Hannele Huhtala