Arvostelussa Julma Henrin levy ”Henri”.

Elin lapsuuteni ja nuoruuteni Itä-Helsingissä.

Sehän on suomiräppilevyiltä tuttu mesta, Steen1 ja toverit latovat karuja tarinoita lähiöelämän kurjuudesta. Jengi sekoilee ja autoja ritsataan, pataan saat ja mutsit ovat nistejä.

Kytät kuumottavat.

Omat kokemukseni idästä ovat kovin auvoisia. Porvarillisia pientaloalueita ja mummojen kansoittamia pienkerrostaloja. Läheltä piti -tilanteita on tullut vastaan lähinnä jossain Itiksen kulmilla, jossa nistit tykittävät ränniin keskellä päivää ja näkyvillä.

Idässä lymyilee nykyisin myös Julma Henri. Uusi ”Henri”-albumi tursuaa ahdistusta ja yhteiskunnan pahoinvointia.

Synkkää pössistä alleviivaavat RPK:n todella doomit taustat, dubstep-pulputukset ja dramaattisen läskit bassot. Kaikkea vihataan, ja kaikki on päin persettä.
Julma Henri shokeerasi ensilevyllään Al-Qaida Finland. Kaveri on kuulemma vähän seestynyt noista päivistä, mutta sitä ei sanoituksista arvaisi.

Julma Henri & RPK: ”Henri”. Mörssi Records, 2011. Viisi tähteä.

Jari Tamminen