Priscilla Stuckey löysi ystäviä.

Mitä jos Descartes olikin väärässä? Mitä jos eläimet eivät olekaan sieluttomia koneita? Entä jos maan kuunteleminen ei olekaan pelkkä kielikuva?

Ainakin amerikkalainen Priscilla Stuckey uskoo vakaasti niin. Hän oli tuiki tavallinen keski-ikää lähestyvä väitöskirjanpuurtaja ja kustannustoimittaja, jonka elämä muuttui eräällä patikkareissulla kesällä 1995.

Stuckey oli päiväkausien ajan kierrellyt Yhdysvaltojen länsirannikolla kiikarit ojossa ja yrittänyt turhaan etsiä valkopäämerikotkia. Pettyneenä Stuckey istahti viimein puunjuurelle, muisti biologiystävältään taannoin saamansa ohjeen ja pyysi mielessään lintua näyttäytymään hänelle. Lopun arvaattekin.

Kokemus sysäsi Stuckeyn tutkimaan eri kulttuurien luontonäkemyksiä ja kirjoittamaan löydöistään ja pohdinnoistaan kirjan Kissed by a Fox. Sen keskeinen argumentti on, että moderniin länsimaiseen ajatteluun juurtunut näkemys, jonka mukaan ympäröivä luonto on vain materiaalinen ja matemaattisesti raksuttava koneisto, perustuu tiettyihin historiallis-kulttuurisiin oletuksiin, joita ei enää voi kyseenalaistaa leimautumatta hörhöksi.

Kuitenkin lukuisat menneet ja edelleen olemassa olevat yhteisöt ovat valinneet täysin toisenlaisen maailmankuvan ja pitävät kasveja, eläimiä, vuoria ja jokia ystävinään, joilla on oma sielullinen todellisuutensa.

Henkilökohtaisen paradigman muutos saa Stuckeyn näkemään ympäröivän maailman toisin. Hän ihastuu pihamaallaan kasvavan koivun vuodenaikojen mukaan vaihtuvaan persoonaan, hoivaa maasta löytämänsä kuhankeittäjänpoikasen takaisin lentokykyiseksi, pestautuu vapaaehtoiseksi villieläinten hoitokeskukseen, ottaa puolivahingossa elämänkumppanikseen Sapphire-nimisen koiran, organisoi kotialueensa puronpuhdistamiskampanjan, perustaa paikallisen maansuojeluyhdistyksen ja niin edelleen.

Kirjan disneymäinen nimi tulee villieläinten hoitokeskuksessa asuvasta ketusta, jonka kanssa Stuckey ystävystyy ja joka aina tavatessaan Stuckeyn käy nuolemassa tämän suun. Kettujen tapoihin perehdyttyään Stuckey tajuaa, ettei kyseessä varsinaisesti ole ranskalainen kielisuudelma, vaan kettujen tapa etsiä ruokaa vanhempiensa suusta.

Kissed by a Fox on lämmöllä kirjoitettu ja koskettava omaelämäkerta, joka kuvaa kirjoittajansa avautumista elämän ihmeellisyydelle ja moninaisuudelle. Sitä mukaa kun hän kokee saavuttavansa syvällisen ja merkittävän yhteyden ulkomaailman kanssa, hän vähitellen löytää rauhan myös sisälleen.

Rikkaus ja rakkaus, jotka Stuckey maapallolta löytää, saavat elämän näyttämään arkipäiväisen mystiseltä. Kirjan pysäyttävimpiä kohtia on kuolemaa käsittelevä keskustelu, jonka Stuckey käy ystävänsä vakavasti sairastuneen koiran kanssa. Kohtalon voimien edessä rauhallisesti nöyrtyvän koiran sanat hiljentävät, rauhoittavat ja opettavat. Voin elävästi kuvitella sen kakomisen, jonka kohtaus Skepsis ry:n jäsenissä aiheuttaa.

Kirjoittaja on tamperelainen kirjailija ja maankiertäjä.

Priscilla Stuckey: Kissed by a Fox. And Other Stories of Frienship in Nature. Counterpoint 2012, 373 s. Neljä tähteä.

Tero Tähtinen