Arvostelussa Kiveskiveksen levy J.S. Bach in His Favourite Disco.

Tämä levy lojui pitkään työpöydälläni, koska sekä bändin että itse levyn nimi ovat pöhköjä. Mitä lie hassuttelua. Albumin höpsön nimen suhteen lieventäväksi asianhaaraksi katsottakoon se, että instrumentaalimusiikin nimeäminen on joskus ilmeisen hankalaa. No, onneksi lopulta ammattiylpeyden nimissä tartuin levyyn ja laitoin sen soimaan. Päräyttävää tavaraa.

Jos kuuntelukokemusta pitäisi jotenkin kuvailla, voisin päätyä seuraavaan tarinaan: Musen keikan jälkeen äänensä menettänyt laulaja-kitaristi Matthew Bellamy rentoutuu pelaamalla Nintendolla. Siltä tämä lähinnä kuulostaa.

Häpeilemättömän suurisoundinen psykedelia-instru-proge kohtaa 8-bittisen äänimaailman iloittelussa, jossa jopa kliseisen kulunut lo-fi-piipitys palvelee tarkoitustaan. Musiikillinen hassuttelu on riistäytyä käsistä ainoastaan Rosberg-kappaleessa, jossa lainaillaan rohkeasti Matti Pellonpää -vainaan Keke Rosberg formula rock -kappaletta. Kuitenkin Rosbergkin on niin hilpeä, että ei siitä voi olla pitämättä.

Kiveskives: J.S. Bach
in His Favourite
Disco. Drink Tonight
Records 2014. Viisi tähteä.

Jari Tamminen