amerikkalainen sankari

Lukuaika: 2 minuuttia

amerikkalainen sankari

Irakin valtaus näytti sujuvan yllättävän helposti, ja Yhdysvaltojen joukkojen mukana matkaavilta sotareporttereilta saatiin joka päivä reaaliaikaista uutiskuvaa.

Irakin valtaus näytti sujuvan yllättävän helposti, ja Yhdysvaltojen joukkojen mukana matkaavilta sotareporttereilta saatiin joka päivä reaaliaikaista uutiskuvaa. Amerikkalaiset kolkuttivat jo Bagdadin portteja, kun tuli tieto, että kymmenkunta sotilasta oli kadoksissa. Huhtikuun alussa nähtiin sitten koko sodan varmasti näyttävin toimintapätkä, kun erikoisjoukot hyökkäsivät irakilaiseen sairaalaan ja pelastivat sieltä yhdeksän päivää irakilaisten sotavankina olleen haavoittuneen nuoren naissotilaan.

Washington Post kertoi ensimmäisenä nuoren naisrambon koettelemuksista. 19-vuotias sotamies Jessica Lynch oli ampumahaavoistaan piittaamatta taistellut vihollislinjojen takana yksinään satoja Saddamin fanaattisia sotilaita vastaan hänen tovereidensa saatua surmansa irakilaisten väijytyksessä.

Seuraavien päivien uutiset olivat vieläkin rajumpia. Sotilaslähteiden mukaan Lynchiä oli isketty veitsellä, häntä oli kidutettu, hänen molemmat jalkansa olivat poikki ja toinen käsivarsi murtunut.

Lynchiä hoidettiin ensin Yhdysvaltojen lentotukikohdassa Saksassa, ja kun hän palasi kesällä kotiin, hän sai sotasankarin vastaanoton. Jessica Lynchin tarinasta tehtäisiin kirja ja elokuva. Markkinoille tuli kaikenlaista Jessica Lynch, American Hero -rihkamaa lippiksistä rintamerkkeihin.

Ihan kaikki, mitä Jessica Lynchistä oli kerrottu, ei kuitenkaan vastannut todellisuutta. Jo kesällä selvisi, että Lynch oli saanut irakilaisessa sairaalassa olosuhteisiin nähden aivan erinomaista hoitoa. Häntä ei ollut ammuttu, eikä hän itse ollut ampunut Irakissa laukaustakaan. Washington Postkin oikaisi alkuperäistä juttuaan peräti etusivullaan.

Mitä Jessica Lynchille sitten todella tapahtui Irakissa? Siitä hän on nyt itse kertonut Time-lehdelle ja amerikkalaisille tv-kanaville antamissaan haastatteluissa sekä Pulitzer-palkitun entisen New York Timesin toimittajan kirjoittamassa pikaelämänkerrassa, josta tuli Yhdysvaltojen kirjakauppojen marraskuun bestseller.

Jessica Lynch liittyi armeijaan heti koulun jälkeen, kun ei Länsi-Virginian köyhällä maaseudulla ollut parempaakaan työtä tarjolla. Hän tarvitsi rahaa voidakseen maksaa opiskelunsa. Hän haaveili lastentarhanopettajan työstä.

Irakissa Lynch oli kirjurina armeijan huoltojoukoissa, erityisenä vastuualueenaan lyijykynät ja vessapaperit. Rekkakuskin tyttärenä hän osasi ajaa isojakin autoja, ja niinpä hänet komen-nettiin autonkuljettajaksi mukaan huoltosaattueeseen Basrasta Bagdadin etulinjoille. Lynchin kuormuriin lastattiin puolitoista tonnia pullotettua vettä.

Aavikon kuumuudessa auto kuitenkin hajosi. Lynch pääsi perässä tulleen maastoajoneuvon, humveen, kyytiin. Muusta saattueesta jälkeen jäänyt letka lähti tavoittamaan edellä ajavia. Nasiriyan kaupungin kohdalla autot eivät kuitenkaan kääntyneet ohjeiden mukaisesti ohitustielle, vaan jatkoivat suoraan kohti kaupunkia, joka ei vielä ollut Yhdysvaltojen joukkojen hallussa.

Virhe huomattiin liian myöhään. Siinä vaiheessa kun kuorma- autokolonna yritti tehdä u-käännöksen, myös irakilaisjoukot ehtivät paikalle ja alkoivat tulittaa mottiin jääneitä amerikkalaisia. Jessica Lynchin M-16 oli hiekkapölyn takia jumissa ja käyttökelvoton. Tulituksen aikana hän käpertyi panssaroidun maasturin lattialle suojaan. Yksi amerikkalainen kuoli taistelussa, ja ruumis jätettiin maahan virumaan.

Autot pääsivät lopulta kääntymään ja lähtivät ajamaan hurjaa vauhtia takaisinpäin. Edellä ajaneeseen kuorma-autoon osui kranaatti, ja perässä tullut humvee törmäsi kuormuria päin. Kaikki ajoneuvoissa olleet kuolivat välittömästi, paitsi Jessica Lynch ja maasturia kuljettanut naissotilas, jotka molemmat loukkaantuivat vakavasti ja menettivät tajuntansa. Lynchin toveri menehtyi vielä samana iltana irakilaisessa sotilassairaalassa kolarissa saamiinsa vammoihin.

Kun Jessica Lynch palasi tajuihinsa, hän oli sairaalassa ja osittain halvaantunut. Hän sanoo, että hänestä pidettiin hyvää huolta sekä sotilassairaalassa että Nasiriyan keskussairaalassa. Lynchin haavat puhdistettiin, käsivarsi laitettiin kipsiin ja murtuneisiin alaraajoihin asennettiin metallituet. Sairaanhoitajat ostivat hänelle omilla rahoillaan appelsiinimehua, ja yksi heistä rauhoitteli häntä laulamalla hänelle tuutulaulua.

Irakilaislääkärien mukaan Lynchin vammat vastasivat vakavassa auto-onnettomuudessa saatuja vammoja.

Lopulta kävi ilmi, että koko näyttävä pelastusoperaatio tehtiin armeijan pr-osaston käskystä puhtaasti propagandatarkoituksessa. Irakilaissotilaat olivat paenneet kaupungista. Sairaalan henkilökunta oli jo muutamaa päivää aiemmin yrittänyt toimittaa Lynchin amerikkalaisten tiesululle, mutta ambulanssi joutui kääntymään takaisin, kun amerikkalaiset avasivat tulen.

Rick Bragg: I am a soldier, too. The Jessica Lynch story. Randon House.

Peik Johansson

  • 9.9.2009