Ihmisen luonto: Itsekkyys läpäisee kaiken ihmistoiminnan niin kattavasti, että epäitsekkyys tuntuu aina vaativan jonkin selityksen.

Itsekkyys läpäisee kaiken ihmistoiminnan niin kattavasti, että epäitsekkyys tuntuu aina vaativan jonkin selityksen. Kun teen jotakin, joka selvästi hyödyttää minua itseäni, ihmiset ymmärtävät motiivejani. Jos tekoni sen sijaan hyödyttää jotakuta toista tai peräti heikentää omaa asemaani, toimintani herättää epäilystä.

Tälle itsekkyyden logiikalle haetaan selitystä usein biologiasta. Luonto on kauttaaltaan itsekäs, miksei siis ihminenkin. Matemaattisten mallienkin perusteella on todettu, että altruismi ei voi toimia luonnossa. Jos jotkin populaation jäsenet säännönmukaisesti lisäävät kaverinsa mahdollisuuksia lisääntyä vähentämällä omiaan, ne ennen pitkää katoavat populaatiosta.

Tässä kohtaa voisimme vain kohauttaa hartioitamme ja todeta, että olkoon sitten niin, ellei huomiomme kiinnittyisi erääseen muurahaiseen. Se harhailee pökertyneen näköisenä maassa ja kiipeää ruohonkorren latvaan. Siihen se jää keikkumaan tuulten tuivertamaksi, kunnes lammas tai lehmä vahingossa syö sen ruohon mukana.

Jos panemme muurahaisen mikroskoopin alle ja avaamme sen takaruumiin, löydämme sieltä koteloituneena kymmeniä Dicrocoelium dendriticum -loismatoja. Tällä imumatoihin (Trematoda) kuuluvalla loisella on monimutkainen elämänkierto. Se kulkeutuu lampaasta etanoihin, etanoista muurahaisiin ja muurahaisista takaisin lampaisiin. Sukukypsät yksilöt lisääntyvät lampaan maksassa, munat poistuvat ulosteiden mukana ja kierto alkaa jälleen alusta.

Kun loiset ovat päässeet muurahaiseen tapahtuu jotakin täysin epätavallista. Yhden loisen on uhrauduttava ja vaellettava muurahaisen aivoihin. Tämän jälkeen muurahaisen käyttäytyminen muuttuu ja se viettää päivät keikkumalla ruohonkorsien päissä. Samalla loisten mahdollisuudet päästä lampaan suuhun kasvavat. Sen käytöstä on vaikea selittää mitenkään muuten kuin altruismina – se uhraa itsensä, jotta muut pääsisivät eteenpäin.

Tällaiselle altruismille löytyy myös täysin tieteellinen selitys. Kuvittele muurahainen X, jonka sisällä olevista loisista osa on altruistisia ja osa itsekkäitä, ja muurahainen Y, jossa kaikki loiset ovat itsekkäitä. Kun osa loisista on altruistisia, se lisää sekä altruististen että itsekkäiden loisten mahdollisuuksia saada geeninsä eteenpäin – lukuun ottamatta sitä yhtä onnetonta. Jos kaikki taas ovat itsekkäitä, kukaan ei pääse eteenpäin. Muurahainen jatkaa elämäänsä normaalisti ja siitä tulee kaikkien loisten hauta. Biologi muotoilisi sen sanomalla: altruismi ei voi toimia populaation sisällä, mutta se voi selittää miksi toiset populaatiot lisääntyvät paremmin kuin toiset.

Näin kysymyksenasettelu keikahtaa ylösalaisin ja itsekkyys tässä kaipaa selitystä. Jos kaikki ovat itsekkäitä, häviämme pelin.

Jani Kaaro