Akateeminen Kainuu hiljenee

Lukuaika: 5 minuuttia

Akateeminen Kainuu hiljenee

Opettajakoulutus on suomalainen vientituote. Dokumenttiteatteriesitys selvittää, miksi yli satavuotinen menestyvä Kajaanin opettajankoulutusyksikkö suljetaan.

Kainuu ei komeile tilastoissa. Muuttotappiota, ikääntyvää väestöä ja pitkäaikaistyöttömyyttä. Vuonna 2008 suljettiin UPM:n paperitehdas. Talvivaaran kaivoksen piti olla lottovoitto, mutta kävi toisin.

Tänä keväänä 113-vuotias Kajaanin opettajankoulutusyksikkö sulkee ovensa. Siihen loppuu akateemisen opetuksen historia koko Kainuussa.

”Alkutilanne tuntui ihan käsittämättömältä. Että jos Suomessa kerran uudistetaan ja tehostetaan yliopistosysteemiä, niin miksi tehokkaimmat potkitaan veneestä?”

Veikko Leinonen ei peittele turhautumistaan. Hän ohjaa parhaillaan Kajaanin harrastajateatterille sanasanaista dokumenttiteatteriesitystä. Oikeusjuttu käsittelee Kajaaniin opettajankoulutusyksikön alasajoa ja yrittää löytää selityksen tapahtumalle.

Hallinnollisesti Kajaanin opettajankoulutusyksikkö kuuluu kahdensadan kilometrin päässä sijaitsevaan Oulun yliopistoon. Se on yliopiston ylivoimaisesti vanhin osa. Myös Oulussa on koulutettu opettajia, mutta Kajaanin yksikkö oli pitkään merkittävämpi.

Tragedia alkaa vuodesta 2006, jolloin Kajaanissa suljettiin yli kolmekymmentä vuotta toiminut varhaiskasvatuksen linja. Siihen saakka Kajaanin opettajankoulutusyksikön alla oli toiminut sekä varhaiskasvatuksen että luokanopettajakoulutuksen linjat, joissa aloitti vuosittain yhteensä sata uutta opiskelijaa. Toivo Peppanen, opiskelija-aktiivi ja Oikeusjutun ohjaajan assistentti, opiskeli tuolloin varhaiskasvatusta Kajaanissa. Peppasen mukaan linjan alasajo tuli yllätyksenä.

”Rehtori oli etusivulla Kainuun Sanomissa just kun kesälomat alkoi: varhaiskasvatus keskitetäänkin Ouluun. Soittelin henkilökuntaa läpi, ja he olivat itsekin ihmeissään. Oli hyvin vaikea järjestää mitään vastarintaa, sillä kaikki olivat juuri jääneet kesälomille”, Peppanen kertoo.

”Kajaanin kampus oli tuottava Oulun yliopistolle. Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen itsekin toi julki, että Kajaanin yksikkö on yksi heidän parhaista yksiköistä”, Veikko Leinonen ihmettelee.

”Kajaanissa kehitettiin varhaiskasvatuksen maisteriohjelma ja tehtiin merkittävää kansainvälistä tutkimustyötä. Varhaiskasvatuksella on pitkät perinteet nimenomaan Kajaanissa”, Peppanen muistuttaa.

Kun varhaiskasvatuksen linja Kajaanissa lopetettiin, Lajunen lupasi, että Kajaanin opettajankoulutusyksikön tulevaisuus on silti turvattu.

”Käytännössä se tarkoitti sitä, että Kajaani käveli löysässä hirressä”, Leinonen arvioi.

”Kustannustehokkuus laski varhaiskasvatuksen poistuessa. Jäi 60 aloituspaikkaa sadan sijaan. Lajunen vetosi ministeriön vaatimuksiin. Että pitää keskittyä ja profiloitua.”

”Oikeita syitä alasajoon ei koskaan tuotu julki”, Leinonen jatkaa.

Oikeusjutun työryhmä on yrittänyt saada haastateltavaksi Oulun yliopiston johtoa, mutta hallituksen puheenjohtaja Hans Söderlundia lukuunottamatta he ovat kieltäytyneet kommentoimasta asiaa.

”Meillä ei ole mitään varmoja totuuksia kaikista käsiteltävistä asioista, koska kukaan ei Oulun päästä kerro meille mitään”, Leinonen toteaa.

”Siinä välissä on sellainen hiljaisuuden muuri”, Peppanen jatkaa.

Kainuun maakuntavaltuusto päätti vuonna 2010 asettaa selvitysmiehen tutkimaan opettajankoulutusyksikön lakkautuksen vaikutuksia sekä mahdollisuuksia opettajankoulutuksen säilyttämiseksi Kainuussa. Selvitysmiestä ei kuitenkaan koskaan saatu.

Voimalle Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen kertoo, että varhaiskasvatus siirrettiin Ouluun, koska siellä on suurempi tarve lastentarhaopettajille. Syynä olivat myös taloudelliset perusteet ja profiloituminen.

”Paineet toisen linjan lakkautukselle olivat jo silloin olemassa.”

mainos

Leinosen mukaan Kajaanin yksikön lakkautuksen taustalla on järjestelmällinen alasajosuunnitelma.

”Tavoite oli näivettää tämä Kajaanin kampus, mutta sitä ei pystynyt asiasyin perustelemaan. Eräs Kajaanin yksikön työntekijä totesi, että vaikka tätä päätöstä katsoisi Kajaanin kannalta, Oulun yliopiston kannalta tai koko yhteiskunnan kannalta, niin hän ei löydä hyötyjää tälle päätökselle”, Leinonen kertoo.

Lauri Lajunen kiistää väitteen. Entä se Kajaanin yksikön hyvä tuottavuus?

”No joo, näitä tuottavuuslukujahan löytyy”, Lajunen kommentoi.

”Eri vuosina joko Oulun tai Kajaanin yksikkö oli tuottavampi. Merkittäviä eroja ei ole. Kajaanin resurssit ovat olleet pienemmät, jolloin tehokkuusluvut saadaan paremmiksi. Meillä on ollut jatkuvasti huoli myös laadusta. Laatua ei voitu kahdessa paikassa varmistaa.”

Kajaanin yksikön luokanopettajankoulutukseen otettiin vuosittain kuusikymmentä uutta opiskelijaa, Ouluun kaksikymmentä. Toinen sai lähteä.

Leinosen mukaan Kajaanin yksikön henkilökunta ja kainuulaiset poliitikot kommentoivat asiaa halukkaasti teatterityöryhmälle. Haastatteluissa kävi ilmi, että tilanne Oulun ja Kajaanin välillä on ollut tulehtunut jo pidempään. Leinonen johtaa juuret tälle asetelmalle jo vuoteen 1974, kun silloinen Kajaanin seminaari liitettiin Oulun yliopiston alaisuuteen.

”Sitä kutsutaan seminaaritaisteluksi. Silloinkin vääntäminen kesti vuosia. Jo silloin luotiin asetelma, että Kajaani kilpailisi Oulun kanssa samoista resursseista. Sama mielentila tämän asian ympärillä on jatkunut. Siinä on kyse silkasta valtataistelusta.”

Opetusministeriö linjasi vuonna 2007, että koulutusvolyymiä siirretään Pohjois- ja Itä-Suomesta pääkaupunkiseudulle. Kun valtakunnallinen politiikka asetti Oulun yliopiston ahtaalle, seurasi Kajaanin ja Oulun välinen kilpailu resursseista.

Oikeusjuttu kommentoi myös vuoden 2010 yliopistouudistusta, joka lisäsi yliopistojen autonomista päätösvaltaa. Oulun yliopiston hallitus laati strategian, jonka mukaan Oulusta tehdään kansainvälisesti kilpailukykyinen tiedeyliopisto. Eikö kuvioon sopinut Kajaanin opettajankoulutusyksikkö Kainuun erämaassa?

”Siitä ei ole kysymys”, Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen sanoo.

”Syynä ovat olleet valtakunnalliset tiede- ja korkeakoulupoliittiset linjaukset.”

Peppasen mukaan yliopistot suosivat huipputieteitä.

”Kunhan vain siellä Shanghain listalla pärjäisi jotenkin. Alueellisen koulutuksen merkitys heilahti kerralla pois vaakakupista. Eikö se ole siellä suuressakin maailmassa osoitettu, että suurin kampus ei välttämättä ole laadun tae?”

”Kyllä tämä oli opetusministeriöltä sellainen linjaus, joka osoitti, etteivät pienet paikkakunnat voi täyttää valtakunnallisen koulutuksen tehtävää. Ei, vaikka ne tekisivät työn paremmin kuin jossain muualla”, Veikko Leinonen toteaa.

Pienille paikkakunnille ei Leinosen mukaan välttämättä tarvitse keskittää kansainvälisen huipputieteen yksiköitä, mutta opettajankoulutuksen täytyisikin kilpailla täysin eri sarjassa.

”Suomalaisen koulutuksen menestystarinalla ne poliitikot usein maailmalla ylpeilevät. Samaan aikaan murennetaan omaa kivijalkaa”, Peppanen huomauttaa.

Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto (SOOL) pelkää päätöksen ikäviä vaikutuksia alueellisesti tasa-arvoisen varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen toteutumiselle. Peppanen muistuttaa laadukkaan varhaiskasvatuksen olevan jopa Maailmanpankin laskelmien mukaan tehokkain keino ehkäistä sosiaalisia ongelmia.

Kun varhaiskasvatuksen opetus Kajaanissa 2006 päättyi, alkoi pätevistä lastentarhaopettajista olla pian pulaa Kainuussa ja Ylä-Savossa. Päiväkotien ryhmäkoot kasvoivat, ja jonot pidentyivät. Tähän reagoitiin aloittamalla vuoden 2013 tammikuussa varhaiskasvatuksen poikkeuskoulutusohjelma, josta Oulun yliopisto rahoittaa vain pienen osan. Loput ohjelmasta rahoitetaan rakennerahastorahalla sekä kuntien tuella. Vastuu opettajankoulutuksesta siirtyy siis valtiolta kunnille.

Rehtori Lajusen mukaan opettajankoulutusta on tällä hetkellä riittävästi koko Suomen tarpeisiin, eikä opettajista tule olemaan pulaa Kainuussakaan.

mainos

”Eniten närää tämä päätös on herättänyt kainuulaisissa nuorissa”, Peppanen kommentoi.

”Varsinkin niissä, jotka miettivät tulevaisuutta kainuulaisina: jäädäkö vai lähteä? Vaihtoehdot ovat kaventuneet kummasti.”

Tiistai-iltapäivänä Kajaanin kampuksen Kahvikolossa on hiljaista ja tyhjää. Niko Aihio, Jeremia Hintsala ja Hannu Leppänen hörppivät kahvia. Miehet ovat turhautuneita niin sanottuun kolmen vuoden siirtymävaiheeseen, jossa opetus pala palalta siirretään Ouluun.

”Ulkopuolinen voi käsittää tämän jutun ehkä sillä ajatusleikillä, että tekee kolme vuotta jatkuvaa muuttoa”, Aihio puuskahtaa. Hän on Kajaanin yksikössä opiskelevien ainejärjestön puheenjohtaja.

”Ja alusta asti vakuuteltiin, että opiskelijan edut turvataan. Kaikki toimii niin kuin ennenkin.” Leppäsen lausahduksesta seuraa ilotonta naurua.

”Paskanmarjat. Opiskelijoiden etua ei näillä toimilla ole turvattu.”

”Meillä on ollut täällä välillä paskamaisen vaikeeta. Päättäjille semmoisia terveisiä, että ei näin suljeta yliopistollista yksikköä. Tämä on kaikista huonoin vaihtoehto, minkä maailmassa voi tietää. Ensin annettiin ilmaan riippuva lopettamispäätös: te siirrytte Ouluun, ei mitään hätää. Pian täällä alkoi ravata keikkatyöläiset eli ulkopuoliset opettajat. Henkilökunnalla itsellään oli sekavat mielikuvat siitä, mitä tuleman pitää”, Aihio kertoo.

Rehtori Lajunen ei ole kainuulaisten opiskelijoiden tilanteesta kovin huolissaan. Hän kertoo lukeneensa Kainuun Sanomista, että osa siirtyy erittäin mielellään Ouluun.

”En minä ihan sellaista ajattelua ymmärrä, että sillä paikkakunnalla, missä on syntynyt, pitäisi saada käydä myös koulua, valmistua ammattiin ja tehdä työura. Kyllä ihmisten pitäisi vähän pystyä liikkumaan ja näkemään muutakin.”

Kajaanin kampuksen metallityöluokka on kuulemma jo vuokrattu eteenpäin moottoripyöräkerholle. Akateeminen Kainuu hiljenee.

__________

Dokumenttiteatteri yhteisellä asialla

Veikko Leinonen ja Toivo Peppanen tekivät Oikeusjuttu-näytelmää varten yli kolmekymmentä haastattelua. Niiden lisäksi he kahlasivat läpi kaiken mahdollisen dokumenttiaineiston, mitä käsiinsä saivat: yliopistohallituksen pöytäkirjoja, eduskunnan täysistuntojen keskusteluja ja lehtiartikkeleita.

Yksi vuodettu muistiokin päätyi työryhmän käsiin. Se sisältää seitsemän kohdan näkemyksen siitä, että Kajaanin yksikön alasajon taustalla on pitkän tähtäimen suunnitelma. Muistion todenperäisyyttä ei voitu näyttää toteen, mutta siitä kuitenkin uutisoi Suomenmaa-lehti. Rehtori Lajunen kiisti muistion todenperäisyyden.

Dokumentaarisuus tuo Leinosen mukaan näytelmälle lisäarvoa. Esitys on todellisia tarinoita, elettyä elämää.

”Muitakin yhteiskunnallisia kysymyksiä olisi hyvä käsitellä tähän tapaan.”

Esitys nostaa näyttämölle sen, mikä yleensä jää kahvipöytäkeskusteluihin. Työryhmä haluaa tarjota ihmisille toisen näkökulman, vastauksen. Heille on tärkeää, että ihmiset näkevät Kajaanin opettajankoulutusyksikön lakkautuksen laajemmassa yhteiskunnallisessa merkityksessä.

”Vaikka paljon puhutaan yhteisen kokemuksen hajoamisesta, niin teatterin avulla voidaan kuitenkin yhdessä kohdata asioita, luoda solidaarisuutta. Jos teatterin avulla ymmärtää jotakin käsittämätöntä, niin se voi olla hyvin voimaannuttavaa”, Leinonen kertoo.

”Meidän tehtävämme on tuoda esiin niiden ihmisten ääni, jotka ovat tämän prosessin kokeneet mutta eivät ole siitä julkisesti kenellekään kertoneet. Joillekin tämän näytelmän katsominen voi olla terapeuttinen kokemus”, Peppanen korostaa.

Näytelmä on dokumentaari, vaikka totuudessa on aina kyse rajauksesta.

mainos

”Sanotaanko näin, että me emme pysty ikinä unohtamaan totuudesta yhtä paljon kuin Oulun yliopisto”, Leinonen linjaa.

Oikeusjuttu Kajaanin harrastajateatterissa 26.5. asti. kajaaninseminaari.blogspot.fi

Kirjoittaja on tamperelaistunut visuaalisen journalismin opiskelija, esteetikko & sekatyöläinen.

__________

Voimassa on sattunut virhe artikkelin kuvatekstissä: Kainuun kuolevan opettajankoulutuslaitoksen ovella eivät poseeraa Oikeusjuttu-näytelmän työryhmän jäsenet, vaan laitoksessa opettajaksi opiskelevat nuoret miehet.

Laura Happo

  • 2.5.2013