Venäjän armeijalla saattaa olla vastassaan kaikkien aikojen tinkimättömin vastustaja: sotilaiden äidit.

Moskova. Sotilaiden äitien Moskovan komitean jäsen Ida Kuklina tulee kadulle vastaan. Hän kertoo, että päivä on taas kiireinen ja opastaa pois marraskuisesta lämpöaallosta, Sotilaiden äitien toimistolle. Toimisto sijaitsee Human Rights -talossa, jossa monet muutkin ihmisoikeusjärjestöt pitävät majaa.

Tunnelma pienessä toimistossa on kiihkeä. Puhelimet soivat ja ihmiset tungeksivat. On sotilaita, heidän omaisiaan sekä järjestön vapaaehtoistyöntekijöitä. Kesken kaiken paikalle saapuu yhdysvaltalaisen CNN-tv-yhtiön kuvausryhmä. He tungeksivat itsevarmasti ahtaudessa ja paikka muuttuu tv-studioksi.

Pienessä toimistossa käsitellään vuosittain noin 10 000 sotilaiden ja heidän omaistensa lähettämää valitusta. Yleensä kyse on sotilashallinnon mielivallasta ja vastuuntunnottomuudesta. Vanhempien lähettämissä kirjeissä kuvataan poikien oloja varuskunnissa: upseerit ovat juovuksissa ja sotilaita hakataan.

”Sotilaita käytetään usein orjina erilaisissa tehtävissä, joista upseerit hyötyvät taloudellisesti. Heitä myydään orjiksi Tšetšeniaankin. Puhdasta liiketoimintaa”, toteaa Ida Kuklina.

”Nykyinen pakollinen asevelvollisuusjärjestelmä kasvavine ongelmineen tuottaa meille jatkuvasti lisää järkyttäviä tapauksia käsiteltäväksi. Vaikuttaa siltä, ettei armeijassa tiedetä mihin tehtäviin sotilaita tulisi kouluttaa tai mikä olisi heidän mielekkäin palveluspaikkansa. Se aiheuttaa turhautumista ja yleistä sekasortoa”, Kuklina sanoo turhautuneena.

Huomio kiinnittyy pariin sotilaaseen. Ludmila Vozobjeva vastaa sotilaiden terveyttä koskevista tapauksista. Hän kertoo toimistossa pelokkaana istuvasta siviiliasuisesta miehestä.

”Hän on palveluksessa lähellä Moskovaa. Hän on lähtenyt palveluksesta kuusi kertaa jatkuvan simputuksen, hakkaamisen ja kidutuksen takia. Äiti ja isä palauttivat hänet aina sotilasyksikköönsä. Lopuksi hänet palautettiin käsiraudoissa.”

Vozobjena kertoo, että sotilas meni viimeisimmällä pakomatkallaan sairaan isoäitinsä luokse. Kun isoäiti ymmärsi, ettei poikaa voi palauttaa armeijaan, hän piilotteli tätä.

”Upseerit tulivat hakemaan häntä, sotilas oli piilossa ja valmisteli itselleen hirttoköyttä. Isoäiti toi pojan Sotilaiden äitien luo, ja tälle hankittiin lääkärin apua. Tänään häntä tuli hakemaan kaksi univormuasuista miestä. Hän pelkäsi kovasti palauttamista ja itki.”

Sotilasta ei odota varuskunta. ”Hänet saatiin lopulta uskomaan, että hänet viedään psykiatriselle klinikalle. Toivomme, että hänet vapautetaan armeijasta terveydellisistä syistä”, Vozobjeva sanoo.

Vastaavia tapauksia tulee Vozobjevan mukaan toimiston käsiteltäväksi jopa pari tuhatta vuodessa.

Vuonna 1989, Neuvostoliiton aikana, joukko naisia kokoontui pohtimaan opiskelevien sotilaiden ongelmia. Opiskelijoiden piti mennä palvelukseen ensimmäisen opintovuoden jälkeen. Äidit eivät olisi halunneet, että heidän poikansa joutuvat keskeyttämään opintonsa armeijan takia. Syntyi Sotilaiden äidit.

Perestroikan aikana hallitus muuttikin lakia siten, että asevelvollisuuden sai suorittaa opintojen päätyttyä. Noin 200 000 opiskelijaa palasi oppilaitoksiin jatkamaan opintojaan. Sotilaiden äidit laskee lakiuudistuksen ensimmäiseksi todelliseksi voitokseen. Toiminta levisi ympäri Venäjää.

Vuonna 1993 Sotilaiden äidit sai tietoonsa, että 2000 merivoimien sotilasta oli kuolemankielissä Russki-saarella Vladivostokin lähellä. Heitä vaivasi keuhkokuume, taudit ja nälkä. Sotilaiden äidit järjesti paikalle satakunta äitiä ja nämä hakivat poikansa pois. Neljä sotilasta ehti kuolla nälkään.

Yhdistys alkoi painostaa parlamenttia, ja Tyynenmeren laivaston päällikkö erotettiin. Tapauksen saama julkisuus sai armeijan sulkemaan saaren harjoituskeskukset. Ida Kuklina kertoo käyneensä paikalla ja vertaa olosuhteita keskitysleireihin.

Sotilaiden äitien toiminta vireytyi ensimmäisen Tšetšenian sodan käynnistyttyä 1994. Äidit eivät halunneet sotaa, eivätkä he halunneet lähettää sinne poikiaan. ”Olimme tuolloin sodanvastaisen yhteisön keskus Venäjällä ja saimme siitä vuonna 1996 ihmisoikeuspalkinnon”, kertoo Ida Kuklina. Kuklina viittaa järjestön saamaan Right Livelihood -kunniakirjaan.

Sodan vastustus kuuluu Sotilaiden äitien toimintaan ja järjestö on ollut mukana Tšetšenian sodan rauhanneuvotteluissa. Vuoden 2004 syksyllä järjestö ehdotti, että voisi neuvotella Tšetšenian joukkojen komentajien kanssa. Sotilaiden äitien edustajat ovatkin kokoontuneet muutamaan otteeseen tapaamaan tšetšeenijohtajia.

Järjestön johtaja valentinav Melnikova kertoo, että armeija on jo tottunut auttamaan heitä yksittäisten tapausten ongelmien selvittelyssä. ”Toisaalta tilanne on surkea, koska päämäärämme, asevelvollisuuden poistaminen, on vielä erittäin kaukana. Syyskuussa puolustusministeri Sergei Ivanov julkisti määräyksen, jonka mukaan sotilaita ei saa käyttää orjina asepalvelukseen kuuluvassa työssä. Mutta samainen puolustusministeri totesi, että pakollinen asevelvollisuus tulee säilymään Venäjällä ikuisesti. Me tahdomme poistaa asevelvollisuuden, koska systeemi aiheuttaa väkivaltaa ja ihmisoikeusrikkomuksia.”

Melnikovan mukaan Tšetšenian sota näkyy järjestön toiminnassa kahdenlaisina valituksina. ”Ensinnäkin ovat vanhemmat, jotka eivät tiedä mitä etelässä tapahtuu. He pyytävät meitä etsimään poikansa. Toiseksi Tšetšeniasta tulleet sotilaat kärsivät sodanjälkeisistä traumoista. He tarvitsisivat kuntoutusta ja terapiaa. Muuten he eivät kykene sopeutumaan normaaliin elämään. Tämä on suuri ongelma, koska meillä ei ole minkäänlaista kuntoutusohjelmaa.”

Anna Ignatieva vastaa Sotilaiden äitien kansainvälisestä toiminnasta. Hän alkoi aluksi vastata toimistolle sataviin kirjeisiin, joissa kerrottiin kadonneista sotilaista ja armeijassa sattuneista järkyttävistä asioista.

”Maassa vallitsee uskomaton kurjuus ja samaan aikaan kapitalismi kohottaa joidenkin elintason huippuun. Hallitus haluaa kuitenkin muutoksen esimerkiksi siihen, että vastavalmistuneet miehet saavat vapautuksen armeijasta, jos menevät maaseudulle opettajiksi. Se on ollut houkuttimena kurjistuvan maaseudun pelastamiseksi tai edes opetuksen turvaamiseksi. Lisäksi armeijaan halutaan nekin, jotka pitävät huolta vammaisista tai sairaseläkkeellä olevista vanhemmistaan. Hallitus on omien kansalaistensa vihollinen”, Ignatieva suree.

”On raskasta, kun ihmiset kääntyvät puoleemme vasta epätoivoisessa tilanteessa. Meillä ei ole kansalaisyhteiskuntaa, koska valtio teki 70 vuotta työtä tuhotakseen yhteiskunnan, jossa ihmiset olisivat aktiivisia toimijoita. On tärkeää opettaa ihmisiä tekemään sitä, mitä he haluavat. Ei sitä, mitä käsketään”, Ignatieva sanoo.

Sotilaiden hyväksi

Venäjän Sotilaiden äitien komitea on kansalaisjärjestö ja toimii useissa Venäjän kaupungeissa ja joissakin kylissä. Järjestön päätehtävä on asevelvollisten ihmisoikeuksien suojelu. Sotilaiden äidit on saanut viisi kansainvälistä tunnustusta työstään.

Moskovan alueella vuosittain 5000–6000 asevelvollista osallistuu kutsuntoihin: noin puolet lähettää valituksia ja avunpyyntöjä yhdistykselle. Järjestön apu ulottuu lääketieteen, psykiatrian, oikeustieteen ja yleisen lainsäädännön kysymyksiin.

Viime vuonna Venäjän asevoimissa kuoli noin 2000 sotilasta. Elokuun loppuun mennessä armeijassa oli tapahtunut 182 itsemurhaa, 183 oli kuollut liikenneonnettomuudessa, 175 muussa onnettomuudessa, 14 simputuksen uhrina ja 74 oli saanut surmansa Tšetšenian taisteluissa.

Riikka Oksanen on turkulainen vapaa toimittaja ja Ida-internetlehden päätoimittaja. Jaakko Palviainen on turkulainen teatterialan sekatyöläinen ja vapaa kirjoittaja. www.ucsmr.ru

Riikka Oksanen & Jaakko Palviainen