Arvostelussa One Hidden Framen The Water Seems Inviting.

Yhdentoista vuoden ikään ehtiminen on mille tahansa bändille, ja etenkin punkbändille, jo sinänsä arvostettava suoritus. Vielä kovempi juttu on, että vuosikymmenen jälkeenkin lappeenrantalainen One Hidden Frame onnistuu kuulostamaan tuoreelta, ja mikä tärkeintä, intohimoiselta.

Mielestäni skeittipunkkia ja hardcorea yhdistelemällä mennään usein metsään. Täysillä päin mäntyä. Aina näin ei kuitenkaan käy, kuten OHD onnistuu nyt todistamaan. Levyn yhdestätoista kappaleesta reippainta läikähtelyä sielussa aiheuttavat The Undead Express ja Move Mountains.

Lisäksi erityisesti mieleen jäi I need a second -kappaleessa yllättäen kuultava naisääni, joka kuuluu Coral Springs -yhtyeen Jo Bouwmeesterille. Ja mikä raikas tuulahdus se tämän paahdon keskellä onkaan. Kuin tyyni pinta pyörremyrskyn silmässä.

Olen nähnyt bändin viimeksi livenä Pasilan Rauhanasemalla suunnilleen vuonna 2005. Uuden levyn kuultuani on selvää, että tänä kesänä hakeudun One Hidden Framen keikoille uudelleen.

One Hidden Frame: The Water Seems Inviting. Full House Records (CD) & Skeletor Tapes (kasetti) 2013. Neljä tähteä.

Jukka Vuorio