Suomessa toukokuun lopulla vieraileva kenialainen naisten, vammaisten henkilöiden ja alkuperäiskansojen oikeuksia ajava aktivisti Christine Kandie puhuu ja on tavattavissa useissa yleisötilaisuuksissa.

Siemenpuu-säätiö tuo Maailma kylässä -festivaaleille vuoden 2024 teeman mukaisesti todella rohkean naisen: kenialaisen endorois-­alkuperäiskansaa ja sen naisten ja vammaisten jäsenten oikeuksia puolustavan EIWEN-järjestön toiminnan­johtajan Christine Kandien.
Christine on liikuntavammainen ja siten kolminkertaisesti marginalisoitu, sillä jo naiseksi ja alkuperäiskansan jäseneksi syntyminen sysäävät ihmisen Kenian yhteiskunnassa alemmalle tasolle.

”Useimmiten ihmiset eivät pidä näitä marginalisoinnin tasojen välisiä yhteyksiä merkittävinä tekijöinä, ja voivat siten jatkavat toisten alistamista”, Christine muistuttaa.
Vammastaan huolimatta hän itse oli onnekas: vanhemmat tukivat häntä ja koulu sujui hyvin – sen jälkeen hän onkin omistautunut endoroisien oikeuksien parantamiseen.

Vuonna 2016 perustettu EIWEN toimi alun perin endoroisnaisten ja -tyttöjen sekä vammaisten oikeuksien puolestapuhujana. Vuosien varrella se on alkanut puolustaa alkuperäiskansa­yhteisöjen oikeuksia laajemminkin, niin teemojen kuin toiminta-alueenkin suhteen. EIWENillä ja Christinellä onkin, mistä ammentaa.

Endoroisit ovat joutuneet muuttamaan kahdesti esi-isiensä mailta. Ensin 1970-luvulla Kenian hallitus hääti heidät, sillä se halusi perustaa luonnonsuojelualueen Bogoriajärvelle matkailun kehittämistä varten. Vuonna 2003 endoroisit veivät häädön Afrikan ihmisoikeuskomissioon, joka vuonna 2010 ratkaisi asian heidän hyväkseen. Kenian hallitus ei kuitenkaan ole tunnustanut tai hyvittänyt endoroisien menetystä.

Sittemmin ilmastonmuutos on nostanut Bogoriajärven pintaa monilla metreillä ja jättänyt veden peittoon muun muassa endorois-­yhteisölle kulttuurisesti tärkeitä pyhiä luonto­kohteita.

Maan merkitys alkuperäiskansoille on hyvin olennainen

”Alkuperäiskansojen yhteisöt ovat joutuneet äärimmäiseen syrjäytymiseen juuri siksi, että ne asuvat alueilla, jotka ovat niille niin rakkaita. Nämä alueet nähdään oikeudellisessa kehikossa käyttämättömänä maana, vaikka me alkuperäiskansojen yhteisöt käytämme maata toimeentulon hankkimiseen”, Christine kertoo.

Christinen mukaan on erittäin tärkeää antaa luonnonvarojen käyttöoikeudet alkuperäiskansojen yhteisöille ja etenkin naisille, koska nämä resurssit merkitsevät heidän voimaantumistaan, enemmän voimaa puhua näistä asioista. Resurssit voivat myös organisoida heitä, rakentaa valtaa alhaalta käsin.

EIWEN onkin saavuttanut merkittäviä edistysaskeleita alkuperäisväestön naisten voimaannuttamisesta johtotehtäviin sekä perinteisen tiedon dokumentoinnista ja sen sisällyttämisestä luonnonvarojen hallintaan. Yhteistyö erityisesti muiden häädöistä ja pakkosiirroista kärsivien Kenian alkuperäiskansojen (mm. ogiekit, sengwerit) järjestöjen kanssa on tiivistä. Lisäksi EIWEN on päässyt YK:n pysyvään alkuperäiskansafoorumiin kertomaan niin yhteisöjen haastavasta todellisuudesta kuin niiden hyvistä tarinoista ja käytännöistäkin.

Siemenpuu tukee Keniassa kymmenkuntaa alkuperäiskansojen järjestöjen hanketta, joissa suojellaan elinympäristöjä ja koostetaan biokulttuurisia protokollia eli yhteisösäännöstöjä. Protokolliin kerätään yhteisöjen perinnetietoa ja luodaan säännöstö, jolla yhteisöt itse määrittelevät luonnonvarojensa ja perinteisen tietonsa käytön ehdot. Protokollien avulla yhteisöt kykenevät osoittamaan perinteiset asuinalueensa ja elämäntapansa kestävyyden myös Kenian viranomaisille.