KirjallisuusKirjoittanut Venla Välikangas

Ruandasta Pohjois-Haagaan muuttaneen Eliaksen tarina

Ivan Manirahon romaani kohdistaa kriittisen kärkensä järisyttävään maailmantilaan, sosiaalityön ylikuormittumiseen, päihdepolitiikkaan ja pornoteollisuuteen.

Lukuaika: < 1 minuutti

Ruandasta Pohjois-Haagaan muuttaneen Eliaksen tarina

Pimeyden mustuus

Ivan Maniraho

Like 2026, 333 s.

Ivan Manirahon Pimeyden mustuus näyttää, millaista on elää Suomessa nuorena maahanmuuttajataustaisena miehenä. Teos jatkaa Manirahon esikoisteoksessa Auringon syy (Like 2025) esiintyneen Eliaksen tarinaa.

Ruandasta Pohjois-Haagaan muuttanut Elias on nyt aikuinen. Nuoren miehen mieli myrskyää, kun hän etsii haparoiden paikkaansa yhteiskunnassa. Omien juurien löytäminen, isyys ja työelämä eivät suju mutkattomasti. Riippuvuudet tekevät Eliaksen elämästä näköalatonta, ja sitkeästä yrittämisestä huolimatta elämä potkii kumoon kerta toisensa jälkeen. Elias tahtoo ennen muuta auttaa toisia. Miten se onnistuu, jos auttaja itsekin kokee avuttomuutta tai jos kulissit kaatuvat?

Teos herättää tärkeää keskustelua sekä aiheidensa puolesta että kerronnan tasolla. Romaani kohdistaa kriittisen kärkensä muun muassa järisyttävään maailman tilaan, sosiaalityön ylikuormittumiseen, päihdepolitiikkaan ja pornoteollisuuteen. Se esittää monia oivallisia näkemyksiä siitä, miten järjestelmäämme voisi uudistaa. 

Kerronta on nopeatempoista ja sävyltään paikoin jopa hurjaa. Maniraho hyödyntää onnistuneesti huumoria kerronnan keinona. Huumorin tehtävä ei ole väheksyä mitään teoksessa kuvattua, vaan ennemmin tuoda vastapainoa raskaille teemoille. 

Pimeyden mustuus on kuvaa oman paikan löytämisen vaikeutta. Ulkopuolisen voi olla vaikeaa nähdä pinnan alle ja toisen ihmisen kipukohtiin. Teos herättää kysymyksen siitä, miten voisimme kollektiivisesti toimia siten, että tie olisi jokaisen helpompi kulkea.