![Muinaista Voimaa]()
Muinaista Voimaa
Vahvasti nykyajassa kiinni oleva juttusarja tarkastelee Voiman outoa ja värikästä historiaa. Ennen kaikki ei välttämättä ollut paremmin. Lue ja opi.
Maailman vanhin tunnettu musiikkikappale on Hurrilainen hymni numero 6. Jumalatar Nikkalia palvottiin laulamalla, ja musiikin uskottiin edistävän sotaonnea ja lasten saamista. Biisi oli hurrilaisille niin tärkeä, että he hakkasivat kielisoittimelle, jonkinlaiselle lyyralle, tarkoitetut nuotit kiveen.
Hurrilaiset asuivat nykyään Syyriana tunnetulla alueella, ja Nikkalille omistettu biisi löytyi Uraritin satamakaupungista.
Englanninkielisellä nimellä Hurrian Hymn no. 6 -biisiä löytyy pitkin nettiä versioina, jotka pyrkivät toisintamaan sitä, miltä hurrilaisten musiikin uskotaan kuulostaneen.
Kappaleen tahtilajit vaihtelivat 3/4-keinunnasta 2/4-tasatahtiin. Michael Levyn lyyralla soittama versio todistaa biisin kuulostavan vahvasti 1970-luvun länkkäreiden americanasta modernisoitulta rytmimusiikilta.
Ei ollut vilahtava kuin 3400 vuotta siitä, kun Hymni numero 6 oli hurrilaislistojen 1. Oli ilmestyvä Voima 5/2002. Siinä Janne Sundqvist haastatteli Don Johnson Big Bandin nokkamiehiä, Johannes Laihoa ja Tommy Lindgreniä. Bändi oli kopioinut nimensä 1980-luvun seksisymbolilta, poliisietsivä Sonny Crokettia Miami Vicessa esittäneeltä Don Johnsonilta.
Kosketinsoittaja Laiho ja räppääjä Lindgren joutuivat vastaamaan armottoman visaisiin kysymyksiin. Haastattelun aikoihin eräs kuuluisa poptähti konsertoi Helsingissä.
”6. kesäkuuta kello 14.30 Don Johnsonin perheeseen syntyi poikalapsi. Minkä nimen antaisitte lapselle?”
”Shakira”, Tommy Lindgren ehti.
Sundqvist: ”Se on siis poika.”
Lindgren: ”No Shakira silti.”
Onhan Lindgrenin lapsen nimi Shakira? Jos ei ole, miksi ei? Tästä on otettava selvää nyt, vuonna 2025.
”Ei ole. En osaa selittää, miksi. Jos tämä muisteluhaastattelu olisi tehty vähän aikaisemmin, niin sitten…”
Voima on teflonia, eli emme ota syyllisyyttä Lindgrenin Shakira-unohduksesta hänen lapsensa kohdalla. Keskitytään ”progressiivisuuteen”. Lindgren oli keksinyt sen tarkoittavan ”edistyksellistä”. Mikä kauhistuttavinta, siitä huolimatta, että Don Johnson Big Band oli ilmoittanut tekevänsä ”progressiivista hiphoppia”, vuonna 2002 Lindgren sanoi, että progressiivinen musa on ”rasittavaa, ei pysty tanssii”. Laihon mukaan progebändissä soinnut ja tahtilajit vaihtuvat, ja ”rumpali on Modern Drummer -lehden joka numerossa”.
Jaahas. Mitä sitten pystyy tanssimaan? Teettekö jotain sellaista nykyään?
”No kyllähän kaikkea musaa pystyy tanssimaan, senkin hölmö nuori minä. Tai vaikka ilman musaa. Ja vilpittömästi ajattelen, että teemme edelleen progressiivista hiphoppia, koska pyrkimyksenä on aina edistää musan tekoa ja esittämistä. Meillä on nykyään viidentenä jäsenenä Felix Zenger, joka on huomattavasti lisännyt biisiemme sointujen määrää.”
Vuonna 2002 Tommy Lindgren sanoi olevansa itse progressiivinen, mutta ”fudiksessa konservatiivi”. Entä nyt?
”Olen ainakin yrittänyt välttää viittäkymppiä lähestyvän valkoisen heteromiehen pahimmat taantumuksen ansat. Kuten paikalleen jämähtämisen sekä uuvuttavan huutelun omista tunteista ja eduista. Progressiivista verotusta kannatan edelleen yhtä ehdottomasti kuin 25-vuotiaana.”
