Kuva: Kulta ry, kuvankäsittely Voima
Elokuva-ala pääsi juhlimaan kun uhkaavat leikkaukset peruutettiin. Jonnekin se viikate kuitenkin osuu. Mitä tapahtuu kun kulttuurista leikataan koko ajan?
Valtion ja monen kunnan kulttuuribudjetti on ottanut toistuvia iskuja ja Yleisradiolta maan suurimpana kulttuurilaitoksena leikattiin vastikään tuntuvasti. Kulttuurin julkisen rahoituksen heikkeneminen vähentää kotimaisen kulttuurin määrää, moninaisuutta ja saavutettavuutta. Eli tarjolla on ainakin lyhyellä aikavälillä vähemmän, yksipuolisemmin ja harvemmille. Todennäköisimmin rakkaan henkireikänsä menettää se, joka ei omin voimin ja rahoin kauas kulttuuririentoihin pääse eli köyhä ja sairas ihminen, joka asuu kriisikunnassa. Kulttuurilla ja taiteella on kuitenkin sitkeä taipumus elää ja selviytyä.
Ovatko kulttuurialan työnantajat osa kapitalismia vai sen vastaista kamppailua?
Osa kulttuurialasta on sosialisoitu, eli ne ovat julkisessa omistuksessa ja julkinen palvelu. Palkkatyö on silti aina kapitalistin salajuoni. Kuukausipalkkaan kun jää helposti koukkuun. Modernin riiston muodot ovat tätä moninaisemmat. Esimerkiksi monikansalliset alusta- ja tekoäly-yhtiöt ovat hyödyntäneet kulttuurialan tekijöiden työtä maksamatta tekijöille lainkaan. He ovat siis porvariryöväreitä. Siihen nähden ne kulttuurialan järjestäytyneet työnantajat, jotka maksavat työehtosopimusten mukaiset palkat, ovat kultapossukapitalisteina pahaisia noviiseja.
Joko patriarkaatti on kanveesissa vai onko se virkoamassa?
Patriarkaattipiru porskuttaa, siskojamme surmataan. Naisten välinen solidaarisuus ja sukupuoli-ilmaisujen sallivaisuus ovat ratkaisu!
