Vuonna 2020 edesmenneen antropologi David Graeberin uusin suomennettu teos Perimmäinen salattu totuus maailmasta (2025) on juuri sitä, mitä Graeberin ajattelun tuntevat osaisivat odottaa. Tuttuun tapaansa Graeber maalaa isolla pensselillä ja ruotii totunnaisen ”länsimaisen” – käsite, jonka purkamiselle on varattu teoksen pisin essee – ajattelun perusteita tarkasti.
Uutukainen ei ole teoksena vastaavanlainen ajatusjätti kuin vielä suomentamattomat rahan ja velan historiaa käsittelevä Debt: The First 5000 Years (2011) tai teoretisoi yhtä terävästi nykyaikaisen sirkustalouden pelleduuneja kuin Bullshit Jobs: A Theory (2018), mutta se on kuitenkin hyvä herätyskello niille, joille myöhäiskapitalismin olettamukset ja käytännöt ovat uurtuneet ajattelua ankarasti rajaavaksi voimaksi.
Kokonaisuus kattaa toistakymmentä Graeberin tekstiä ja haastattelua hänen kirjoittajanuransa eri vaiheilta, ja kokoelmasta löytyy muun muassa klassikkoessee ”Mitä ytyä tässä on jos meillä ei ole hauskaa”. Graeberin ajattelun terävyyden häilyvyys heijastuukin kokoomateoksen vaihtelevassa tasossa. Ajoin Graeber on aivan myöhäiskapitalismin kritiikin ja vastarinnan ytimessä, ja ajoin ajattelee sumeammin tai jopa asian vierestä.
Tämä ei kuitenkaan sinällään ole kritiikki Graeberia tai kokoelmaa itseään kohtaan, päinvastoin. Epäsystemaattinen ja kriitikille avoin ajattelu sopii vastakarvaan rapsuttelevan Graeberin eetokseen ja toimii herkullisena johtolankana ja sytykkeenä globalisaation ja finanssikapitalismin vastaiseen ajatteluun. Esimerkiksi kirjaan tallennettu Graeberin ja sosialistitaloustieteilijä Thomas Pikettyn vääntö velasta on mehukasta luettavaa.
Ylipäätään Graeberin toisoppisuus on raikasta luettavaa huolimatta siitä, mitä mieltä asioista on. Graeber tarttuu inspiroivalla vimmalla politiikan, globalisaation ja totuttujen historianselitysten kimppuun ja esittelee hyvin perusteltuja ja luovia vastahankaisia selityksiä.
David Graeber: Perimmäinen salattu totuus maailmasta
Teos 2025, 448 s.
Suom. Anna Tuomikoski
