Viime maaliskuussa San Pedro el Alton kylän asukkaiden metsätyöt keskeytyivät viidensadan aseellisen henkilön piiritykseen. Asemiehet ajoivat asukkaat väkivalloin metsämailta ja julistivat ne omakseen.
Ainakin osaa hyökkääjistä epäillään läheisen Santo Domingo Teojomulcon kylän asukkaiksi. Naapurikylät ovat käyneet kahnausta maidensa raja-alueista jo vuosikymmeniä. Viime vuosina konflikti on kuitenkin äitynyt väkivaltaiseksi, kun rikollisliigat ovat kiinnostuneet Etelä-Meksikossa sijaitsevan Oaxacan osavaltion runsaista luonnonvaroista.
Eri puolella Oaxacaa paikallisia on ajettu kodeistaan ja mailtaan aseilla uhaten. Vuonna 2023 Mixtecan kylässä 18 kotia poltettiin ja kolme kuoli metsän valtaajien hyökkäyksessä. Vuotta myöhemmin San Miguel el Granden asukkaista kahdeksan sai surmansa puolustaessaan metsiään.
Vain muutama vuosikymmen sitten Oaxacasta kaavailtiin kestävän metsänhoidon keidasta, jota myös Suomi oli tukemassa.
Kestävää metsänhoitoa Meksikoon
Suomen ja Meksikon metsäyhteistyö alkoi 1960–1970-lukujen taitteessa. Silloin maat solmivat kahdenvälisiä sopimuksia, joiden tavoitteena oli jakaa metsänhoitoon liittyvää tietoa ja teknologiaa.
Vuonna 1982 Suomi allekirjoitti yhden sen ajan suurimmista kehitysyhteistyösopimuksistaan Meksikon kanssa. Kyseessä oli ”metsänhoidon ja metsäteollisuuden kehityssuunnitelma Guerrerossa”, ja sen päämääränä oli kehittää kyseisen osavaltion köyhiä alueita yhdessä Meksikon valtion kanssa.
Myöhemmin metsänhoitoon nojaava kehitysyhteistyö laajeni myös Oaxacan osavaltioon.
”Suomalaiset halusivat välttää konfliktialueita. Siksi turvallisuus oli pilottikohteiden kriteerinä, jonka nämä alueet vielä noihin aikoihin täyttivät”, sanoo Oaxacan metsäkehityksen historiaan perehtynyt yliopistonlehtori Diego García Meksikon kansallisesta yliopistosta.
Etenkin San Pedro el Alton katsottiin sopivan yhteistyöhön. Kylän asukkaat kuuluvat zapoteca-alkuperäiskansaan, jonka edustajat olivat jo aiemmin perustaneet esi-isiensä tequio-perinteelle perustuvan yhteisomisteisen metsäyrityksen. Tequio tarkoittaa yhteisön hyväksi tehtävää kollektiivista työtä.
1990-luvulla Helsingin yliopisto kehitti tämän pohjalta kyläläisten kanssa metsien suojeluun perustuvan metsänhoidon mallin. Sen ajatuksena oli puiden taloudellinen hyödyntäminen metsien ekologisen kestävyyden ehdoilla.
Metsäyritys työllistää tänä päivänä yli 300 kyläläistä.
Tavoitteena oli myös luoda paikallisten itsensä hallinnoima metsätuotantoketju, jossa puut kasvatetaan kylän yhteisesti omistamissa metsissä ja käsitellään sen omassa sahassa. Näin suurin osa metsätuotteiden tuotosta jäisi paikallisille.
Pilottihankkeesta tuli menestys, joka on toiminut San Pedro el Altossa näihin päiviin asti. Metsäyritys työllistää tänä päivänä yli 300 kyläläistä. Sen tuotoilla kylään on perustettu koulu, terveyspalveluja sekä eläkejärjestelmä.Yhteisesti hoidetut metsät ovat myös sitouttaneet kyläläisiä niiden suojeluun.
Viime vuoden aikana aseelliset ryhmät valtasivat kuitenkin yli 10 000 hehtaaria eli lähes kolmasosan San Pedro el Alton metsistä. Nyt asukkaat pelkäävät, että metsän valtaajat tekevät heidän elinkeinostaan lopun.
Kytevä konflikti
Suomalaiset metsäasiantuntijat sovelsivat ansiokkaasti metsänhoidon teknisiä ja taloudellisia oppeja alueella, mutta sen yhteiskunnallista ja kulttuurista historiaa ei kuitenkaan juuri tunnettu.
Meksiko sai 1500-luvulla uuden järjestyksen, kun espanjalaiset valloittajat jakoivat alkuperäiskansojen asuttamat maat mielivaltaisesti uusiksi. Myöhemmin itsenäistymisen jälkeen 1800-luvulla valtio pilkkoi alkuperäiskansojen maita yksityisomisteisiksi tilkuiksi.
Moni kokee, ettei heille kuuluneita maita ole vieläkään palautettu. Myös Oaxacassa rinnakkain elävien eri alkuperäiskansojen sekä pienviljelijäyhteisöjen väliset kiistat liittyvät usein historiallisiin maakysymyksiin.
Santo Domingo Teojomulcon ja San Pedro el Alton kylien väliset jännitteet kiristyivät Meksikon valtion vuonna 1954 tekemän maarajauksen myötä. Moni teojomulcolainen oli sitä mieltä, että heille jäi pienempi metsäala, jolla kasvoi vähemmän puita.
Moni kokee, ettei heille kuuluneita maita ole vieläkään palautettu.
Vaikka eripura on jatkunut pitkään, aseet tulivat maakiistassa kuvioihin ensi kertaa vasta vuonna 2014. Silloin lähellä kylien rajaa metsässä työskennellyt San Pedro el Alton asukas tapettiin ja viisi loukkaantui ammuskelussa.
Kylien välejä on selvitelty poliisin, armeijan ja osavaltion hallinnon voimin, mutta väkivaltaa ei ole saatu loppumaan.
Metsähanke rikollisuuden jaloissa
Aseellinen väkivalta on lisääntynyt viime vuosina ympäri Meksikoa. Huumekauppaan kytkeytyneet aseelliset ryhmät ovat kasvattaneet läsnäoloaan etenkin metsänhoitoon keskittyvissä osavaltioissa, kuten Oaxacassa.
”Niitä kiinnostavat runsaasti puuta ja mineraaleja sisältävien maiden hallinta. Siksi ne liittoutuvat usein sellaisten kylien kanssa, jotka eivät ole tyytyväisiä nykyisiin maa-aluejakoihin”, yliopistonlehtori García sanoo.
Mineraalirikkaassa Etelä-Meksikossa kaivosala on jo laajalti rikollisliigojen hallussa.
Rikollisia on houkutelleet Oaxacaan myös sen läpi kulkevat maahanmuuton ja huumekaupan reitit Yhdysvaltoihin. Jälkimmäistä ruokkii etenkin Yhdysvalloissa viime aikoina räjähtänyt synteettisten huumeiden käyttö. Huumeiden jakelua pyörittävät kansainväliset rikollisliigat.
Garcían mukaan rikollisuus uhkaa talloa San Pedro el Altossa alleen suomalaisten kanssa rakennetun menestyneen metsänhoidon mallin.
”Asukkaat kiittelevät edelleen yhteistyötä suomalaisten kanssa, vaikka nämä lähtivät alueelta jo parikymmentä vuotta sitten”, hän sanoo.
Myös Meksikon ja Suomen valtion toimijat kertovat usein San Pedro el Alton tapauksesta kehitysyhteistyön menestystarinaa. Jotta se jatkuisi, olisi suomalaisten rauhanneuvottelutaidoille kipeästi tarvetta.
Juttu pohjautuu Violeta Gutiérrez Zamoran väitöskirjaan Interweaving environmentalities in the heart of mountains: Community forestry in the Sierra Sur of Oaxaca, Mexico (2023).
Artikkelin kirjoittamista on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella -apurahalla.
Konfliktien Oaxaca
Vuonna 2023 Oaxacan osavaltiossa käytiin 283 eli yli puolet koko Meksikon maakiistoista. Suurin osa niistä liittyi metsiin tai suunnitteilla oleviin megahankkeisiin, kuten kaivoksiin. Konfliktien juurisyyt punoutuvat kuitenkin luonnonvarakamppailuja syvemmälle.
Oaxaca kuuluu kulttuuriltaan ja luonnon monimuotoisuudeltaan rikkaaseen Etelä-Meksikon alueeseen. Sen asukkaista yli 30 prosenttia puhuu jotain maan kuudestatoista alkuperäiskansan kielestä.
Talouden mittareilla Oaxaca on kuitenkin Meksikon köyhimpiä alueita. Lisäksi siellä asuvat alkuperäiskansat ja afroamerikkalaiset kansat kokevat edelleen siirtomaa-ajalta periytynyttä rasistista syrjintää.
Oaxacan luonnonvarakonfliktien taustalla vaikuttaa myös epäonnistunut valtion politiikka, joka ei ole ottanut riittävästi huomioon alkuperäiskansojen oikeuksia. Valtio ei ole myöskään turvannut olosuhteita, joissa alkuperäiskansayhteisöt voisivat edistää omaa kehitystään kestävällä ja rauhanomaisella tavalla.
Parannuksia näihin oloihin ovat esittäneet alkuperäiskansojen liikkeet eri puolella Meksikoa. Ehkä tunnetuin näistä on Oaxacan naapuriosavaltiossa Chiapasissa syntynyt zapatistien liike.
2000-luvun alusta lähtien kasvanut järjestäytynyt rikollisuus ja aseellinen väkivalta ovat lisänneet köyhyyttä ja turvattomuutta Oaxacassa. Monet ovat joutuneet pakenemaan väkivaltaa kodeistaan. Näin kävi esimerkiksi San Pedro el Altoon kuuluvaan El Tlacuache -yhteisön asukkaille.
Meksikon valtion instituutiot ovat yrittäneet luoda eri ryhmien välille dialogia, toistaiseksi kuitenkin tuloksetta. Seudulla, jolla San Pedro el Alto sijaitsee, tilanne on niin tulehtunut, että monet asukkaat ovat nähneet parhaaksi ottaa oikeuden omiin käsiinsä.
Konflikti uhkaa jatkua tai jopa voimistua, mikäli valtio ei löydä rauhanomaista ratkaisua, jonka kaikki kokisivat oikeudenmukaiseksi.
Kesäkuussa 2024 valittu Meksikon ensimmäinen naispresidentti Claudia Sheinbaum on sanonut, että alkuperäiskansojen oikeuksien toteutuminen ja konfliktien ratkaisu ovat nykyisen hallituksen prioriteetteja. Toistaiseksi lupaus ei ole tuonut rauhaa Oaxacaan.
