Esittävä taideKirjoittanut Tuomas RantanenKuvat Jarmo Pöyhönen

Tapanilan Työväen Näyttämö tarttui Dario Fon poliittiseen klassikkonäytelmään

Ari Wahlstenin sovituksessa 1970-luvun italialaisen riiston vastainen kansalaiskapinointi osuu myös tämän päivän suomalaisiin jännitteisiin.

Lukuaika: < 1 minuutti

Tapanilan Työväen Näyttämö tarttui Dario Fon poliittiseen klassikkonäytelmään

Antonia ja Margherita rynnivät kotiin isojen kantamusten kanssa. Paikallisessa supermarketissa on noussut hintojen vastainen kapina, ja korttelin perheenemännät ovat haalineet joukkovoimalla tavaroita mukaansa. Ne pitää nyt piilottaa lainkuuliaisilta aviomiehiltä muun muassa raskausvatsaksi takin alle, mistä farssin sääntöjen mukaan seuraa tietenkin loputon väärinkäsitysten sarja.

Näin alkaa italialaisen Nobel-kirjailjan Dario Fon (1926–2016) Ei makseta, ei makseta (1974), jota esitettiin jo vuonna 1978 Helsingin Lilla Teaternissa Asko Sarkolan ja Birgitta Olfssonin tähdittämänä. Vuosien saatossa sitä on esitetty Suomessa paljon. Nyt sen voi nähdä Ari Wahlstenin ohjauksena Helsingin Tapanilassa uudemmalla nimellään Näillä palkoilla ei makseta!

Vuonna 1908 perustettu Tapanilan Työväen Näyttämö on pääkaupunkiseudun vanhin harrastajateatteri. Vaikka näyttelijöiden osaaminen ymmärrettävästi vaihtelee, ensemblen meiningissä näkyy aito innostus tarinaan ja omiin hahmoihin – kuten sekin, miten suomalaisen kansanteatterin perusta tulee hyvin myös italialaista poliittista farssia. Parhaiten iskut osuvat kohdalleen Antoniaa esittävältä Paula Koskelainen-Nordbergiltä ja hänen miehensä Vannin nahkoihin hypänneeltä  Juha Halmelalta.

Hauska yksityiskohta liittyy 1970-luvun tv-sarja Columbosta lainattuun poliisitarkastajan olemukseen.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Vaikka tekstiin on lisäilty Espoota, ilmastonmuutosta ja SAK:ta, Italian 1970-luvun anarkistinen omankädenoikeus ja marxilainen luokkateoria eivät tietenkään aivan jäännöksettä istu 50 vuotta myöhempään Suomeen. Silti Fon näytelmän riistoa ja sen vastustamista korostavat teemat ovat yhä ajankohtaisia.  Teksti on myös hykerryttävän hauska, ja kyllä siitä riittää piikkejä meillekin.

Esityksen Tapanilan Työväen Näyttämöllä 15.3. asti.