Esittävä taideKirjoittanut Tuomas RantanenKuvat Teatteri Jurkka

Teatteri Jurkan Boris Godunov on moniaineksinen spektaakkeli kuningasnäytelmien miestoksisuudesta

Ilakoivassa rymistelyssä nähdään myös oopperaa, nukketeatteria ja surrealististisia videoita.

Lukuaika: < 1 minuutti

Teatteri Jurkan Boris Godunov on moniaineksinen spektaakkeli kuningasnäytelmien miestoksisuudesta

Boris Godunov (1552–1605) vehkeili itsensä tsaariksi asemastaan Iivana Julman vähälahjaisen kruununperijän holhoojana. Hänen jämäkästä johtajuudestaan Aleksandr Puškin kirjoitti näytelmän (1831) ja Modest Musorgski sävelsi oopperan (1874), jonka jykevät bassoroolit sittemmin siivittivät tähteyteen Martti Talvelan ja Matti Salmisen.

Teatteri Jurkan Boris Godunov – mies kuin unelma -esityksessä ollaan tekevinään Puškinin näytelmää, mutta sopasta syntyy läkähdyttävän moniaineksinen ja itseironinen tutkielma kuningasnäytelmien toksisesta maskuliiinisuudesta.  Materiaalivirrassa vilisee Shakespearea, ulkoisia ja sisäisiä elimiä, fallistista Neuvosto- ja Venäjä-militarismia, Pussy Riotia, sankarioopperaa, metsästys- ja eränkävijamiehisyyttä aina Vesa-Matti Loiria myöten ja aika paljon muuta. Välillä lähdetään kultaisella vessanpontöllä tutkimusmatkalle miehen kehon sopukoihin, ja toisaalla Puškin näyttäytyy nukketeatterihahmona ja lammasteleva kansa lystikkäinä sorminukkeina.

Esityksen konsepti on kreditoitu Puškinin ohella koko työryhmälle. Lavalla nähdään nimihahmon ohella itseään ja alter egoaan Eetu Rauhasta esittävä Ville Sandqvist, hänen kauniisti laulavana peniksenään Iiro Ollila ja palvelijakseen kesytettynä karhuna Sanna Hietala.

Tekstin poliittisesta epäkorrektiudesta tulevat mieleen Hietalan mainiot näytelmät SaalistajatTätiratsastajat ja Kettutytön paluu. Tärkeässä osassa esityksen estetiikkaa ovat Nuutti Koskisen surrealistiset videot, Jorma Uotisen koreografiat, Saku Kaukiaisen valot sekä Heini Maarasen nuket ja Noora Salmen puvut. Aivan erityisen onnistunut ratkaisu liittyy ilmeikkääseen karhunaamioon, jonka takaa Hietala näyttelee sukupuolisarkastista rooliaan sananmukaisesti silmät edellä.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Loputtoman amokin, luikurinlaskun ja liioitellun patetian keskellä ihan kaikki ei osu lankulle eikä langanpäistä pidä lukua kukaan, mutta lopputulos on kaikessa luovassa hillittömyydessään viihdyttävä ja pohja-ajatukseltaan puhutteleva. Joku voisi toki epäillä, ettei se mies oikeasti sittenkään kuollut, vaan siellä se elää ja lepattaa entistäkin pontevampana heti kun esirippu laskeutuu.

Esitykset Jurkassa 7.5. asti