Brutaali vartija raahaa huputetun vankinsa esitystilaan punaisella kehikolla ja samanvärisillä lattiaan maalatuilla viivoilla rajattuun selliin. Pian selviää, että olemme venäläisessä vankilassa todistamassa, miten yhteiskuntaa johdetaan pampulla ja kahleilla.
Näin käynnistyy Markus Leikolan kirjoittama Lähinaapuri. Sitä esitetään Vuosaren lukion hylätyssä koulurakennuksessa suomalais-venäläisen Helsinki 98 -teatterin voimin. Ryhmä tunnetaan Svetlana Aleksijevitšin Neuvostoihmisen loppu ja Sinkkipojat -dokumenttiromaanien nyky-Venäjää kriittisesti peilaavista näytelmäsovituksista.
Käsiohjelman mukaan hiukan ennen kuolemaansa Aleksei Navalnyin naapuriselliin kiikutettiin meluava mielenterveyspotilas. Näytelmässä Navalnyi näyttäytyy enemmän ajallis-paikallisena viitepisteenä samalla, kun naapurisellin mieleltään järkkynyttä vankia esittävä Juha-Pekka Mikkola tavoittaa sisäistyneesti tavallisen kansalaisen dostojevskiläis-kafkamaisesti heiluvat tunnetilat.
Vaikka Lähinaapuri kommentoi suoraan ja monimielisesti nyky-Venäjää, se laajenee vertauskuvallisesti tutkimaan laajemminkin totalitarismin sadistista sattumanvaraisuutta. On samantekevää, onko epäilty lopulta syyllinen mihinkään. Juuri kuten Sami Langin sävykkäästi esittämä vanginvartija sen lakonisesti kiteyttää: ”Todenpuhumisella ei täällä ole mitään arvoa”.
Helsinki 98 -ryhmän visualisti Pavel Semchenkon hypnoottiset videokuvat vankilan käytäviltä ja tiiliseinistä saartavat myös yleisön sisälle vangin ja vartijan jakamaan klaustrofobiseen tilaan. Sellin seinät rajoittavat lopulta vain suhteellisesti, koska niiden ulkopuolella on aina uudet muurit, joiden takana jatkuu vankileirien saaristo.
Filosofisesti asetelmassa vilahtaa myös Hegelin herran ja orjan dialektinen suhde. Samalla kun vanki hakee sekavilla puheillaan vartijalta merkitystä elämälleen, näin huomaamattaan tekee toiseen suuntaan myös vartija. Siten vartijakin on vanki ja lopulta niin olemme me kaikki tähän vääryyksien maailmaan viskatut. Ei siis olekaan hullun houretta parahtaa: ”Entä jos tämä onkin totta eikä teatteria?”
Esitykset Vuosaaren Tilajakamossa ainakin 17.11. asti (lisänäytöksiä mahdollisesti tulossa).
