Saako edistysmielisen hallinnon vihdoin saaneessa Moldovassa kritisoida nykyisiä, ”länsimielisiä” päättäjiä? Kysymys on noussut ajankohtaiseksi pienessä, noin kahden ja puolen miljoonan asukkaan maassa.
Moldovaa johti venäjämielinen hallinto vielä pitkään Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, mutta vuonna 2020 maan presidentiksi valittiin EU-jäsenyyttä kannattava Maia Sandu. Hänen aikoinaan perustamansa PAS-puolue (Partidul Acțiune și Solidaritate, Toiminta ja solidaarisuus) nousi vuoden 2021 parlamenttivaaleissa pääministeripuolueeksi.
Moldovan mahdollinen EU-jäsenyys oli pitkään jumissa, mutta alkoivat edetä, kun Venäjä aloitti laajan hyökkäyssodan Ukrainassa keväällä 2022. Nyt Ukrainan ja Moldovan jäsenyysneuvottelut etenevät rinnakkain. Moni länteen katsova moldovalainen on helpottunut, mutta samalla maassa on alkanut nousta huolta siitä, onko nykyiseen hallintoon kohdistuvalle kritiikille enää tilaa.
Kysymys ilmaisunvapaudesta nousi esiin kesällä, kun moldovalaisteatteri hyllytti dokumentaarisen näytelmän, joka arvosteli voimakkaasti nykyhallintoa. Maan pääkaupungissa Chișinăussa toimiva Luceafărul-valtionteatteri oli kutsunut dokumenttiteatteriin erikoistuneen ohjaaja David Schwartzin tekemään esityksen. Romanialaistaustainen ohjaaja ja näyttelijöiden ensemble valitsivat teoksen teemaksi korruption Moldovassa. He keräsivät aiheesta paljon haastatteluaineistoa.
Korruptio on Moldovan suurimpia ongelmia. Transparency International -järjestön korruptiovertailussa Moldova sijoittui sijalle 76, kun listalla on yhteensä 180 maata. Järjestön indeksit näyttävät, että Moldova on selvästi korruptoitunut.
”Nykyinen presidenttimme ei ole korruptoitunut, hän ei vaikuta sellaiselta, mutta jos joku toisi minulle todisteita korruptiosta, en enää järkyttyisi kuten ennen.”
Myös presidentti Maia Sandu on vastustanut korruptiota toistuvasti ja näkyvästi. Hän perusti PAS-puolueen vuonna 2016, kun maan kansa oli toistuvasti kaduilla osoittamassa mieltä aiheesta.
Moldovalaisen korruptiokeskustelun uusi käänne, näytelmä nimeltään Invizibil eli näkymätön, ei kuitenkaan koskaan päässyt lavalle. Maaliskuussa 2024 teatteri ilmoitti Instagram-tilillään, että esitys on peruttu toistaiseksi. Tätä perusteltiin erään näyttelijän vakavilla terveysongelmilla.
Samassa päivityksessä teatteri kertoi palaavansa myöhemmin uusilla tiedoilla näytelmän ensi-illasta. Tätä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Sen sijaan tapauksessa nousi kohu, jossa teoksen nykyhallintoon kohdistuvaa kritiikkiä syytettiin epäisänmaalliseksi ja teoksen ohjaajan poliittisia näkemyksiä ongelmallisiksi.
Kampanjat eivät riitä
Tapaus nousi julkisuuteen, kun kesäkuussa 2024 pieni platzforma-verkkolehti julkaisi ohjaaja David Schwartzin haastattelun otsikolla ”Sensuuri ja itsesensuuri moldovalaisella teatterikentällä”.
Schwartz kertoi, että ongelmat alkoivat, kun käsikirjoitus oli valmistunut ja teatterin puvustaja Stela Verebceanu luki sen. Tämä luonnehti teosta ”epäisänmaalliseksi” ja ”nykyisen hallinnon vastaiseksi”.
Schwartzin teos on niin sanottua verbatim-teatteria, jota edustavat Suomessa muun muassa teatteriohjaaja Susanna Kuparisen teokset. Siinä haastateltavien lausuntoja käytetään lavalla sellaisenaan, samalla tavalla kuin toimittajat ja tutkijat tekevät.
Kritiikin keskiössä on ollut näytelmän lopetus, jossa eräs haastateltavista, suuria korruptiovyyhtejä tutkinut moldovalaistoimittaja, kritisoi eurooppamielisen valtapuolue PAS:in politiikkaa. Näihin kuului muun muassa huomio siitä, että pienimuotoista korruptiota ei välttämättä saada ratkaistua korruptionvastaisilla kampanjoilla vaan palkkoja nostamalla.
Ohjaajan mukaan puvustajaa häiritsi eniten se, miten tutkiva toimittaja puhui presidentti Maia Sandusta: ”Nykyinen presidenttimme ei ole korruptoitunut, hän ei vaikuta sellaiselta, mutta jos joku toisi minulle todisteita korruptiosta, en enää järkyttyisi kuten ennen.”
Vaikka kyseinen henkilö oli Schwartzin mukaan itsekin liberaali ja EU-myönteinen, näytelmään otettu kommentti saattoi olla liikaa. Puvustaja irtautui esityksestä, niin kuin tekivät myöhemmin monet muutkin.
Liian pienet piirit
Suomessa kuulee usein sanottavan, kuinka kritiikin esittäminen ja ongelmien ruotiminen julkisesti on hankalaa, koska piirit ovat niin pienet. Moldovassa tilanne ei ole yhtään helpompi, koska ympyrät ovat vieläkin pienemmät. Teoksesta suivaantunut puvustaja on maan presidentti Maia Sandun serkku.
Kun huhut näytelmän sisällöstä alkoivat levitä, Moldovan presidentin kulttuuripoliittinen neuvonantaja Angela Brașoveanu soitti Luceafărul-teatterin taiteelliselle johtajalle Slava Sambrișille kysyäkseen asiasta.
”Mitä te teette siellä? Kampanjoitteko PAS-puoluetta vastaan ennen vaaleja?” presidentin neuvonantaja oli Schwartzin mukaan kysynyt.
Brașoveanun näkemys puhelusta on toinen.
”Työhöni kuuluu pysyä kartalla kaikesta, mitä kulttuurin kentällä tapahtuu, ja tiedottaa siitä presidenttiä. Tai tarjota hänelle ajankohtaista, kontekstoitua ja yksityiskohtaista tietoa, jos presidentti sitä minulta pyytää aiheesta tai toisesta”, hän kommentoi moldovalaiselle NewsMaker-lehdelle.
Teatterin taiteellinen johtaja Slava Sambriș puolestaan korostaa Moldovan tärkeimpiin kuuluvan Ziarul de Gardă -lehden haastattelussa, kuinka kyseessä oli ”täysin inhimillinen puhelu”. Hänen mukaansa neuvonantaja vain kertoi kuulleensa kohusta ja kysyi, mistä on kyse.
”Korostan, hänen puoleltaan ei tullut yhtään uhkausta, rajoitusta tai viittausta niiden suuntaan! Kyseessä oli henkilökohtainen keskustelu pitkään tuntemani ihmisen kanssa”, Sambriș kirjoitti Facebookissa.
Maan kriittisten liberaalien piirissä puhelu tulkittiin sensuuriyritykseksi ja teatterin myöhemmät reaktiot osin tästä johtuvaksi itsesensuuriksi.
Ohjaaja Schwartzin mukaan näytelmä ehdittiin harjoitella melkein valmiiksi, mutta sitä ei koskaan esitetty. Ensi-ilta siirrettiin sairastapauksen vuoksi maaliskuulta kesäkuulle, mutta myöhemmin johto ehdotti sitä siirrettäväksi seuraavaksi esityskaudeksi, jopa vuodella eteenpäin. Ohjaaja kiivastui.
Teatteri myös esitti omia syytöksiään ohjaajaa kohtaan. Sen taiteellinen johtaja Sambriș korosti Facebookissa, kuinka esitystä ei suinkaan kielletty, ja Schwartzin väitteissä olisi kyse kiusallisista manipulointiyrityksistä.
Näyttelijät myös väittivät, että Schwartz olisi puhunut Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainassa ”putinistisella retoriikalla”. Agora-verkkomedian videohaastattelussa Schwartz kiisti syytökset ja kertoi, että oli ainoastaan selittänyt näyttelijöille, miten Venäjä näkee sodan ja perustelee sitä itselleen.
Teatteri kyseenalaisti julkisesti myös tavan, jolla Schwartz pyrki esittämään asioita teoksessaan. Teoksen aiemman version kerrottiin esimerkiksi sisältäneen Ukrainan armeijan korruptiosta väitteitä, jotka ”eivät resonoineet” näyttelijöissä.
maan kulttuuriministeri Sergiu Prodan vihjasi pian Facebook-päivityksessään, että keskustelulla pyrittäisiin hankaloittamaan Moldovan poliittista kehitystä
”Meillä on kansalaisina kaikilla oikeus ilmaista vapaasti mielipiteemme ja perustelumme, mutta dokumenttiteatteriesityksen, joka esitetään teatterilaitoksen suojissa, täytyy tehdä selvä ero faktojen ja mielipiteiden välillä, eikä se voi esittää mielipiteitä faktoina ja näin kyseenalaistaa instituution ammattitaitoa, uskottavuutta ja mainetta”, se perusteli Facebook-sivullaan.
Heinäkuun alussa, kun teoksesta oli keskusteltu kiivaasti julkisuudessa, teatteri kertoi vetäytyvänsä näytelmästä lopullisesti ja jatkavansa asian käsittelyä tarvittaessa oikeusteitse.
Politiikan äänitorvet
Korruptiota käsittelevän dokumenttiteatteriesityksen hyllyttäminen herättää Moldovassa kansalaisten historiallisen muistin. Hallinnon kritisoimista on pitänyt välttää aiemminkin – erityisesti neuvostoaikana.
”En voi välttää vaikutelmaa siitä, että tilanne on kuin neuvostosensuuria käsittelevästä elokuvasta: puhelinsoittoja, viestejä johtoon kytköksissä olevilta ihmisiltä, taideteosten käsittelemistä puolueessa ja niiden kritisoimista siksi, että ne eivät ole uskollisia nykyhallinnolle”, ihmetteli Platzforma-verkkolehden toimittaja ja jutun kirjoittaja Vitalie Sprînceană Schwartzin haastattelussa.
”Tämä olisi ensimmäinen kerta kommunismin kaatumisen jälkeen, kun teos poistettaisiin ohjelmistosta poliittisista syistä”, moldovalainen kulttuuritoimittaja ja kirjailija Vasile Ernu luonnehti Facebook-päivityksessään.
Ohjaaja David Schwartzin mukaan Invizibil-näytelmää valmistelleita näyttelijöitä luonnehti varovaisuus: voimmeko sanoa näin vai emme? Onko tämä ok vai ei?
”Monesti keskustelut eivät koskeneet taidetta eivätkä filosofisia tai poliittisia näkemyksiä, vaan sitä, missä määrin sanomamme asiat tulevat häiritsemään muita tai otetaanko ne hyvin vastaan”, hän luonnehti.
Ilmiötä on nostanut esiin myös Suomea ja erilaisia valtarakenteita teoksissaan kriittisesti käsitellyt moldovalainen teatteriryhmä teatru-spălătorie. Vuonna 2023 Kansan Uutisten haastattelussa sen ohjaaja Nicoleta Esinencu totesi, että yksi regiimi ja sen propaganda on korvaamassa toisen Moldovassa.
Samalla hän huomautti, että Moldovan kulttuuriväki toimii nyt Eurooppa-mielisen hallinnon äänitorvena, samalla tavalla kuin se palveli johtajia Neuvostoliiton aikoina.
Moldovan presidentti Maia Sandu ei ole kommentoinut taiteen ilmaisunvapauteen liittyvää keskustelua julkisesti. Sen sijaan maan kulttuuriministeri Sergiu Prodan vihjasi pian Facebook-päivityksessään, että keskustelulla pyrittäisiin hankaloittamaan Moldovan poliittista kehitystä – keskustelu kun alkoi samaan aikaan, kun maa aloitti neuvottelut EU-jäsenyydestä.
”Onko tämä sattumaa? En usko”, ministeri kirjoitti.
Teatteriohjaaja David Schwartzin alkuperäisen haastattelun julkaissut Platzforma-verkkolehti on sittemmin ottanut voimakkaasti kantaa tapaukseen.
”Invizibil-teatteriesityksen peruminen näyttää selkeästi, missä poliittisen kritiikin rajat kulkevat Moldovassa. Politiikkaa, hallintoa ja poliittisen järjestelmän ongelmia – korruptiota, sensuuria – saa kritisoida vain menneisyyden osalta”, Lilia Nenescu ja Vitalie Sprînceană kirjoittivat tapauksen jälkipyykistä.
”Hallinto ei kuitenkaan salli, että kritiikki kohdistuisi nykyhetkeen, sellaisiin ihmisiin, jotka ovat tällä hetkellä poliittisissa luottamustehtävissä ja vastuussa maan tilanteesta”, he jatkoivat.
Kirjoittajat vertasivat tilannetta vuoteen 2007, jolloin teatteriohjaaja Nelly Cozarun Vaginamonologeja-teos sensuroitiin Moldovan filharmonian lavalta. He huomauttivat, kuinka poliisi pyysi ohjaajan tuolloin kuulusteltavaksi muun muassa teoksen ”eroottisuudesta” ja ”turmeltuneisuudesta”.
”Ironisesti voimme sanoa, että tässä on näkyvissä edistystä: teatteriesitysten sensuroinnin syynä ei enää ole pornografia vaan ideologia, ja teatterin johdolle ei soita enää poliisipäällikkö vaan presidentin neuvonantaja.”
Kirjoitus on Voiman Vlast!-sarjaa. Siinä julkaisemme Venäjää, Ukrainaa, Valko-Venäjää ja Kaukasusta sekä alueiden sotaa, konflikteja ja ihmisoikeuksia käsitteleviä juttuja. Sarjan toimittamista on tukenut Alfred Kordelinin säätiö.
