Oikeiston ja vasemmiston välinen kuilu sijoittui 1970-luvulla sen mukaan, miten puolueet suhtautuivat presidentti Urho Kekkoseen (kesk.) ja tämän sisäpolitiikkaan. Tilanne kehysti nuoren juristin, Ben Zyskowiczin (kok.) poliittisen uran alkua.
”Esimerkiksi Suomen Maaseudun Puoluetta ja [sen puheenjohtajaa] Veikko Vennamoa pidettiin 70-luvulla äärioikeistolaisena, kun hän oli jyrkästi presidentti Kekkosta vastaan. Mutta kun ajatellaan Vennamon politiikkaa ja ohjelmaa, kai se lähinnä oli jotain agraaripopulismia. Vennamon talous- ja sosiaalipoliittiset ajatukset eivät minkään mittarin mukaan edustaneet oikeistolaisuutta, ja tää on mun mielestä historiallinen fakta.”
Ben Zyskowiczin mielestä hänen ajatuksensa nuorena poliitikkona “taloudesta, veroista ja sosiaalipolitiikasta” olivat kokoomuksen skaalassa vasemmalle kallellaan.
”Kuitenkin se, että en ollut innostunut Kekkosen kautta jatkavasta poikkeuslaista, en liiottelusta Neuvostoliiton myötäilyssä enkä hyväksynyt neuvostosuhteiden solmimista lähes hintaan mihin hyvänsä, toisin kuin valtalinjan kokoomusnuoret, johtivat siihen, että Kokoomuksen Nuorten Liitossa minua pidettiin sen oikeaan laitaan kuuluvana. Minua nimiteltiin jopa äärioikeistolaiseksi.”
Entä nykyään?
”Käytännön politiikkaa määrittää se, onko puolue hallitusvastuussa vai oppositiossa”, hän pohtii. ”Oli puolue mikä tahansa, vaikka vasemmistoliitto tai demarit, jotka suhtautuvat suopeasti verojen kiristyksiin ja rahan jakamiseen mahdollisimman paljon hyviin kohteisiin, kun ne ovat hallitusvastuussa, kuten ovat [Paavo] Lipposen (sd.) hallituksissa tai Sanna Marinin (sd.) hallituksessa olleet, silloin ne joutuvat ottamaan joka tapauksessa huomioon taloudelliset reunaehdot. Halua jakaa rahaa hyviin kohteisiin on aina enemmän kuin rahaa on käytettävissä.”
Hallituksen kahleet
Ben Zyskowicz on parlamentaarisen demokratian ja monipuoluejärjestelmän kannattaja. Hänestä Suomen malli toimii hyvin, koska kansa voi legitiimeissä vaaleissa vaihtaa vallanpitäjät. Eurooppalaisissa maissa, joissa demokratia on rapautunut, kuten Venäjällä ja Unkarissa, kansa ei juurikaan pysty äänestämällä vaihtamaan johtoa.
”Tänä päivänä eduskunnassa on hyvin laaja ymmärrys pohjoismaisen yhteiskuntamallin puolesta. Malliin kuuluu suhteellisen korkea verotus verrattuna moniin maihin ja erittäin hyvät – tää on siis tavoite – julkiset palvelut, jotka ovat maksuttomia tai ainakin huomattavan edullisia.”
Mitä tulee Zyskowiczin poliittisiin mieltymyksiin, sovittua hallitusohjelmaa on noudatettava, jos puolue on hallituksessa.
”Hallituspuolueen arjessa nämä sisäiset jaot eivät yleensä näy. Ne ovat voineet kyllä näkyä kun ohjelmaa on tehty.”
Eduskuntaryhmän puheenjohtajanakin työskennellyt Zyskowicz on nykyään rivikansanedustaja omasta halustaan.
”En enää sekaannu kokoomuksen sisäisiin kiistoihin”, sanoo Zyskowicz nauraen ja vihjaten, että vuosien varrella on tullut sekaannuttua paljonkin.
Zyskowicz on hallituksen kanssa eri linjoilla solidaarisuusverosta. Se on suurituloisille, yli 85 800 euroa vuodessa eli yli 7150 euroa kuukaudessa tienaaville asetettu vero.
”Hallitusohjelmassa on sovittu, että niin kutsutun solidaarisuusveron alarajaa nostetaan. Niin minäkin olen kannattamassa sitä nostoa”.
Hallitus kaavailee veron alarajan nostamista 150 000 euroon. Silloin vero alkaa kohdistua vasta yli 12 500 euron kuukausituloihin.
Zyskowiczin mielestä alarajan nosto on kuitenkin huono idea.
”En voi pitää sitä tässä tilanteessa kovin viisaana ratkaisuna.”
Eli eduskunnan pitkäaikaisin parlamentaarikko ja tunnetuin oikeistolainen poliitikko on oikeistohallituksen kanssa eri mieltä verotuksesta. “Siinä on sinulle uutinen!”, hän lisää.
Veronkevennykset ovat hallituksen talouspolitiikkaa. Ja vaikka hallitus yrittää toitottaa pääviestiään eli valtion velanoton hillitsemistä, julkisuudessa velkaviestin hautaa huoli pienituloisista, joilta leikkaaminen voi aiheuttaa massiivisia lisäkuluja tulevaisuudessa.
“Siinä on sinulle uutinen!”
Sitä paitsi nykyinen hallitus ei edes hillitse velanottoa.
Pienituloisten opiskelijoiden asialla Zyskowicz ei ole. Hän ei tue Helsingin yliopiston valtaajien vaatimuksia luopua heihin kohdistuvista leikkauksista: Zyskowicz oli kysynyt vasemmistolaisiksi ilmoittautuneilta opiskelijoilta, eikö heitä ollenkaan häiritse, että tilastollisesti katsoen heidän taustansa on varakkaampi kuin muiden kansalaisten.
Opiskelijat eivät lainkaan ymmärtäneet olevansa hyvin toimeentulevaa eliittiä.
”Kuin puhuisimme eri kieltä”, Zyskowicz hämmästelee.
Vielä kärjistetymmin samanlaisen kuilun oli havaitsevinaan perussuomalaisten tuore kansanedustaja ja populismin airut Teemu Keskisarja. Eduskunnan täysistunnossa Keskisarja julisti, että yliopisto-opiskelijat kulkevat “tekoripset räpsyen”, partavedellä valeltuina ja hienommissa vaatteissa kuin 7000 euron kuukausipalkkaa nauttiva Keskisarja itse.
Kaikissa asioissa kokoomuslaiset eivät noudata yhteistä linjaa. Hyvin usein arvokysymykset liittyvät Suomessa tiukasti säädeltyyn alkoholipolitiikkaan. Zyskowiczilla ”ei ole mitään jyrkkää kantaa” oluen myynnin rajoituksiin tai niiden purkamiseen, vaikka onkin itse raittiusmiehiä.
”Suomessa liberaaleiksi kutsutaan myös talous- ja oikeistoliberaaleja. Kun puhutaan arvoista, tää kenttä menee sekavammaksi, koska kokoomuksessa on ihmisiä, jotka ovat liberaaleja sanan monessa merkityksessä. He ovat kulttuuriliberaaleja eli suhtautuvat myönteisesti seksuaalivähemmistöjen oikeuksien vahvistamiseen ja yhtyvät näkemyksiin, joita enemmän punavihreän blokin puolella esitetään rasismin laajuudesta tai vaarallisuudesta.”
Monet, ”eivät välttämättä kaikki”, kokoomuksen eduskuntaryhmän arvoliberaalin porukan edustajista ovat myös talousliberaaleja, Zyskowicz määrittelee. He ajattelevat, että ”verotuksen tulisi olla mahdollisimman kevyttä eikä valtion pitäisi aiheettomasti toimia yritysmuotoisesti toimialoilla, jotka yksityinen hoitaa ehkä paremmin.”
Poliitikkoja, jotka olisivat sekä arvo- että talousliberaaleja ei löydy perinteisestä vasemmistosta, mutta ”joitakin yksittäisiä löytynee vasemmistopuolue vihreistä”.
Hän määrittelee oppositiopuoluetta:
”Vihreät eivät ole sillä tavoin vasemmistolaisia, että nojautuisivat työn ja pääoman väliseen ristiriitaan. Mutta nykyisin pinnalla olevissa arvokysymyksissä he ovat hyvin selvästi vasemmalla, kuten vaalikonevastauksetkin osoittavat.”
Laitimmainen oikeisto
Vuoden 2023 kokoomusta, kuten muitakin hallituspuolueita, ravisteli suhtautuminen rasismiin ja fasismiin, kun hallituskumppani perussuomalaiset esitti ministereiksi henkilöitä, jotka ovat nousseet valtaan rasististen kirjoitustensa avulla. Elinkeinoministeriksi nimitetty Vilhelm Junnila (ps.) joutui eroamaan, kun julkisuudessa alettiin puida hänen vahvoja yhteyksiään äärioikeistoon.
Hänen jälkeensä perussuomalaiset nimitti ministeriksi Wille Rydmanin, joka puolestaan edellisellä kaudella erosi kokoomuksen eduskuntaryhmästä, kun kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sanoi, että kokoomuksen ja Rydmanin välillä on luottamuspula. Rydmania epäiltiin häiritsevästä käytöksestä naisia kohtaan. Hän löysi nopeasti perussuomalaisista uuden poliittisen kotinsa.
Minne perussuomalaiset sijoittuvat poliittisella kentällä?
”Puheenjohtajana Soini määritteli perussuomalaisten paikan demareiden ja keskustan väliin.”
Timo Soini (ps.) oli kansanedustaja 2003–2019 ja ulkoministeri 2015–2019.
”– eittämättä perussuomalaisten talouspoliittinen ajattelu on oikeistolaista.”
”Soini sanoi joskus, ei ehkä ihan tosissaan, että perussuomalaiset ovat vasemmistopuolue ilman sosialismia, ja Soinin aikaan se tarkoitti, että talouspoliittisissa linjauksissa puolue oli lähinnä keskusta-vasemmistolainen. Se ajoi talouspolitiikkaa, jota ei voinut pitää ainakaan oikeistolaisena, joskin mukanaolo Sipilän (kesk.) hallituksessa vaati muuta.”
Jussi Halla-ahon ja Riikka Purran puheenjohtama puolue on erilainen.
”Kun katsotaan Riikka Purran johtamien perussuomalaisten linjauksia, eittämättä perussuomalaisten talouspoliittinen ajattelu on oikeistolaista”, Zyskowicz kommentoi.
Aivan erityisesti puolueen oikeistolaisuus korostuu nyt, kun Purra on valtiovarainministeri.
”Kyllä Riikka Purrasta mielestäni näkyy, ettei tämän linjan vetäminen ole hänelle ja hänen puolueelleen mitenkään vastentahtoista.”
Zyskowicz on tyytyväinen hallituskoalitioon. Vahvan oikeistolainen porukka saa hänen mielestään välttämättömiä muutoksia aikaan. Esimerkiksi sosiaaliturva on miljardiluokan menoerä, josta Zyskowiczin mukaan ei voi olla leikkaamatta.
Tervetuloa töihin, ulkomaalaiset!
Zyskowiczin mielestä perussuomalaisia voisi kutsua ‘laitaoikeistoksi’.
”Talouspoliittinen ajattelu ei ole oikeammalla kuin kokoomuksessa.” Mutta hän lisää, että aatteiden liberaaliuden akselilla perussuomalaiset ovat paljon kauempana oikealla.
Zyskowicz huomauttaa, että kristillisdemokraatit ovat erittäin konservatiisia, mutta eivät laitaoikeistolaisia.
Perussuomalaisille maahanmuuton rajoittaminen on keskeistä.
”Perussuomalaisissa on koko joukko heitä, jotka ilmeisesti ajattelevat, että vaikka meidän talous kärsisi siitä, ettei meille tule riittävästi työperäisiä maahanmuuttajia, ’olkoon Suomi sitten vähän taloudellisesti huonommin toimeentuleva, ja vähän enemmän sisäänpäin käpertyvä, kunhan Suomen väestöön ei tule liikaa ihmisiä muista kulttuureista’.”
Zyskowiczin mukaan ”kokoomuksessa nähdään” että työperäiset maahanmuuttajat ovat välttämättömiä, ”jotta suomalaisten elämä, ja käytetään nyt tätä kiisteltyä sanaa ’elintaso’, voisi jatkossa olla riittävän hyvä, jotta me voitaisiin pitää huolta kaikista ihmisistä Suomessa, jotta meillä olisi toimivat julkiset palvelut, toimiva korkeatasoinen koulutusjärjestelmä ja jotta voisimme säilyttää pohjoismaisen yhteiskuntamallin, joka on osoittautunut hyväksi”.
Tilanne on jo hälyttävä.
”Syntyvyys Suomessa on historiallisen alhaista. Mehän tiedetään tarkkaan, kuinka monta uutta Suomessa syntynyttä ihmistä tulee lähivuosina työmarkkinoille.”
Aivan liian vähän.
“Kokoomuksessa ei nähdä, että kun Suomeen tulee lisää erivärisiä ihmisiä, joiden kulttuurinen tausta, uskonto ja historia on erilainen kuin perinteisten suomalaisten, joihin minäkään en kuulu, tämä muodostaisi uhan suomalaisen kansakunnan olemassaololle ja suomalaisuuden säilymiselle.”
Keskeltä vasemmalle
”En ole helposti sijoitettavissa mihinkään lokeroon.”
Arvomaailman liberaali–konservatiivi-jaosta Zyskowicz pudottelee reipasta kommenttia. Hän ehdottomasti kannattaa poliisin toimivaltuuksien laajentamista, vaikka Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola onkin viitannut moisen vievän maatamme poliisivaltion suuntaan. Sananvapausasioissa Zyskowicz on eri linjoilla MTV:n aamulähetysten isännän Ivan Puopolon kanssa. Zyskowiczin, toisin kuin Puopolon, mielestä holokaustin kiistäminen pitäisi kriminalisoida eli tehdä lainvastaiseksi.
”Meidän [eduskunta]ryhmää on jakanut suhtautuminen seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin. Mielestäni termi ’avioliitto’ olisi pitänyt rajata vain eri sukupuolta olevien ihmisten liitoille, vaikka ei minulla ole vaikeuksia elää nykylain mukaan.”
Zyskowicz löytää itsestään arvoliberaaliutta. ”Translakia tehtäessä äänestin uudistuksen puolesta. En edustanut meidän eduskuntaryhmän konservatiivisiipeä. Vaikka minua häiritsikin, ja häiritsee edelleenkin se, että uuden lain mukaan mieskin voi synnyttää. Minusta se on hyvin epäluonnollista. Mutta se on voimassa oleva laki.”
Talouspolitiikassa kokoomuksen jakoa voi Zyskowiczin mukaan etsiä vaikka suhtautumisesta veroihin. Toisessa päässä ovat ”Björn Wahlroosin kaltaiset” henkilöt jotka ”kiivaimmin” haluavat alentaa verot minimiin, ja toisessa päässä ”sosiaaliliberaalit, jotka eivät pidä verojen alentamista ihan niin tärkeänä”.
Suhtautuminen yritysmaailmaan tuo isoja jakolinjoja, Zyskowicz pohtii: Toisessa päässä ”sosiaaliliberaali” porukka on sitä mieltä, ettei yritysten ainoa tehtävä ole tuottaa omistajilleen voittoa. Toisessa päässä on ”kritiikitön suhtautuminen yritysjohdon kaiken maailman kannustimiin, vaikka ne olisi kuinka kohtuuttomia”.
Zyskowiczin ei ole vaikeaa sijoittaa itseään tälle kartalle: ”Kyllä mä näissä asioissa kokoomuksen sisällä olen mieluummin keskiviivasta vasemmalle kuin oikealle.”
Olet monesti kritisoinut optioita.
”Kyllä. Musta ne on hyvä esimerkki järjettömyyksistä, joihin markkinataloudessa voidaan joutua, kun ahneus saa ylivallan. Onneksi näistä pörssiyhtiöiden optioista on jo päästy eroon.”
Valtionyhtiö Fortum on ollut kuuluisa runsaskätisestä johdon palkitsemisesta. Keväällä 2023 Ben Zyskowicz teki videon YouTube-kanavalleen raskaasti tappiollisen firman johdon palkitsemisesta ja otsikoi sen ”Fortumissa osataan palkkioporsastelu”.
Zyskowicz suomi optioita BenTV-tube-showssaan:
”Kuten kaikki tiedämme, Fortumin johto aiheutti osaamattomuudellaan omistajilleen kuuden miljardin euron menetyksen. … Kun tällä tavoin on tyritty, yhtiön hallituksen tulee huolehtia siitä, että johtoa, joka on aiheuttanut valtavan menetyksen omistajille, ei todellakaan palkita peruspalkan, joka sekin on mittava, päälle millään bonuksilla, osakepalkkio-ohjelmilla tai muillakaan ylimääräisillä kannustimilla.”
Julkisen sektorin tärkeys
Koronapandemian aikaan jokainen yhteiskunta joutui järjestämään asukkaille ohjeistusta tilanteeseen, vakavasti sairastuneille tehohoitoa ja huolehtimaan joukkohautauksista. Vasta kun virus oli riehunut keskuudessamme yli vuoden, rokotukset taudin vakavimpia muotoja vastaan pystyttiin käynnistämään laajamittaisesti kaikkialla.
Se oli opetus hyvin toimivan julkisen sektorin tärkeydestä koko maailmalle. Terveyskriisin aikana yhteiskunnat olivat riippuvaisia terveydenhoidon ammattilaisista, terveysalan tutkijoista ja viranomaisista sekä koulu- ja poliisilaitoksesta.
”Ei oikeistolainen ajattelu ainakaan minun mielestäni ole sitä että markkinat hoitaa kaiken. Kriisien hoitaminen vaatii hyvää yhteistyötä yksityisen ja julkisen sektorin välillä”, Zyskowicz sanoo.
Viimeaikaiset keskustelut huoltovarmuudesta ja Itämeren kaasuputkien mystiset tuhoutumiset ovat osoittaneet, miten tärkeää on kuunnella eri alojen ammattilaisia, sektoreista viis.
Virus ei tuhonnut vain henkeä ja terveyttä, se muovasi myös poliittista kulttuuria.
”Tämä koronakriisi on hyvä esimerkki yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöstä. Siinä tilanteessa kukaan – ainakaan Suomessa tai Euroopassa – ei vaatinut että valtion pitäisi ottaa rokotebisnes haltuunsa, vaan nähtiin että yksityinen sektori pystyy tehokkaammin kehittämään ja tuottamaan ne rokotteet.”
Virus ei tuhonnut vain henkeä ja terveyttä, se muovasi myös poliittista kulttuuria. Koronaviruksesta levitettyjen huhujen myötä jotkut jämähtivät salaliittoteorioiden vangiksi, eivätkä enää osaa erottaa muistakaan aiheista esitettyä luotettavaa tietoa populistisista valheista. Nettitrollit ovat käyttäneet tätä ahkerasti hyväkseen.
Lempeästi muistaen
Pitkän linjan poliitikko ymmärtää poliittisten ratkaisujen vaikeuden.
”Mä olen aika lempeä ajattelussani koronakriisin torjunnassa olleita toimijoita kohtaan. Mä annan tunnustusta Marinin (sd.) hallitukselle, [sosiaali- ja terveys]ministeri Krista Kiurulle (sd.), eduskunnalle, asiantuntijalääkäreille ja tietysti terveydenhuoltosektorille ja opetushenkilökunnalle, joka joutuivat yhtäkkiä mukautumaan suuriin muutoksiin kuten etäopetukseen. Ei mikään hallitus, ei mikään taho olisi pystynyt olemassa olevalla tiedolla täysin varautumaan kaikkiin käänteisiin ja yllätyksiin.”
Varmasti tehtiin vääriäkin ratkaisuja.
Jotkut joutuivat elämään viimeiset hetkensä yksin monenlaisten rajoitusten takia, ”heidän tilanteensa oli musertava”, jotkut menettivät elinkeinonsa. Silti kriisistä olisi ollut mahdotonta selvitä virheittä: ”Jotkut rajoitukset olivat liioiteltuja. Edes lääketieteen asiantuntijat eivät olleet asioista yhtä mieltä, koulukuntien erot olivat suuria.”
Paikallaan on ”kunnollinen jälkiselvitys”.
”Katsotaan mitä tehtiin oikein, mitä väärin ja mitä voisi ottaa opiksi, se olisi erittäin tarpeellista, mutta arvioon, jossa viisastellaan syyllistävästi jälkikäteen, ei ole tarvetta. Korona-aikaan kaikki pyrkivät toimimaan parhaan kykynsä mukaan.”
Lue myös kirja-arvio:
