Antiikin Leda-myytti kertoo kuninkaallisesta neidosta, jonka ylijumala Zeus ahneesti viettelee joutseneksi naamioituneena. Anu Kaajan romaanissa Leda (2017) 1700-luvun ylhäinen maalaisnainen kirjoittaa tutulleen kirjeitä, joissa hän soveltaa tätä myyttiä oman aikansa hyväksikäyttötarinaan. Siinä hurskas nunnanoviisi Adele joutuu seurapiirimaailman röyhkeän isokenkäisen raiskaamaksi. Kertomuksen monitasoista feminismiä kuvaa, että kertojan oma ääni tuntuu moralistiselta ja vääristyneeltä.
Kaajan teoksesta on tehty Merja Pöyhösen johdolla saman niminen nukketeatteriesitys Turun Kaupunginteatteriin. Sen alussa näyttämöä hallitsee Helena Markkulan tekemä yksityiskohtia pursuava kertojanukke, jonka liikehdinnästä vastaa parhaimillaan yhdessä koko esityksen nukettajajoukko (Sirpa Järvenpää, Reetta Moilanen, Riina Tikkanen ja Maija Westerholm).
Samalla kun kertojan sadistisesti kurittamaa palvelijaa esittää ihmisnäyttelijä, tarinan muut tasot näyttämöllistetään Jenni Rutasen loihtimilla pelkistetyimmillä nukeilla, esineillä ja jopa puhallettavalla seksinukella.
Esityksen luovan rohkea toteutus on taidokas. Teos ilmentää sattuvasti, kuinka nukketeatteri ilmaisulajina mahdollistaa väkivallan etäännytetyn kuvauksen. Kuten sitäkin, miten nukketeatterissa kaunokirjallinen syvällisyys, kuvataiteellinen kekseliäisyys, hallittu kehollisuus ja hiottu dramaturgia voivat parhaiten yhdistyä.
Lisäesityksiä mahdollisesti myöhemmin.
