Esityksen alussa näemme kirjallisen perheorkesterin esittämässä runoilija, kääntäjä ja Raamatun tutkija Valter Juvan (aiemmin Juvelius) sanoittaman ikivihreän Karjalan kunnailla lehtii puu -kappaleen. Valter (Eetu Känkänen) laulaa ja hänen sisarensa Ester (Cécile Orblin) komppaa runoilija L. Onervan (Enni Ojutkangas) kanssa häntä autoharpuilla ja käppyräinen isänsä Pappa Juvelius (Antti Laukkarinen) rummuilla. Taustalla Eino Leino (Roosa Söderholm) vetelee matalia ääniä bassosta ja veljensä Kasimir Leino (Tomi Alatalo) vääntää esityksen loppuun veret pysäyttävän sähkökitarasoolon.
Kyse on Juha Hurmeen Espoon kaupunginteatterille ohjaamasta Jumalaisesta näytelmästä. Se perustuu Timo R. Stewartin palkittuun tietokirjaan Valter Juvelius ja kadonneen arkin metsästys (Gaudeamus 2020), joka kertoo hämmentävän tositarinan siitä, miten Juvelius uskoi löytäneensä Raamatusta salaviestejä myyttisen Liitonarkin – tarkemmin käännettynä Liitonarkun – kätköpaikasta. Sinnikkyytensä siivittämänä hän onnistui käynnistämään kansainvälisen arkeologisen ryhmän etsimään sitä Jerusalemin pyhien paikkojen ääreltä.
Aarretta ei koskaan löydetty, mutta uskonnollisten ja poliittisten jännitteiden keskellä varomattomasti rymistelleet seikkailijat saivat aikaan kansainvälisen selkkauksen. Yhtäläisyydet elokuvahahmo Indiana Jonesin seikkailuihin Kadonneeen aarteen metsästäjissä (1981) ovat hykerryttäviä.
Hurme toistaa Jumalaisessa näytelmässään saman päätarinan riipien sen päälle kirjasta poimimaan yksityiskohtia etenkin päähenkilönsä luonteenpiirteistä ja perhedynamiikasta.
Esityksen ensimmäinen näytös sijoittuu Juveliusten Kankaanpään kotiin, jossa ollaan juhlimassa Valterin väitöskirjan valmistumista. Vahvasti sijaa saavat mukautuvaisen juhlakalun ja patriarkaalisen Pappa Juveliuksen luonteita kuvaavan yhteenoton kasvaminen kolossaalisiin mittasuhteisin ja Esterin uskonnollisen hurmoksen hehkunta.
Vallitsevaa kulttuuri-ilmapiiriä kuvatakseen Hurme ottaa taiteellisia vapauksia kutsumalla valmistujaisiin myös aikakauden tunnettuja runoilijoita. Päräyttävän hauskaa on, kun L. Onerva esittää tunnetun runonsa Tropiikin alla punkversiona ja Eino Leino sämplää sujuvasti riimiensä joukkoon Neil Youngia.
Väliajan jälkeen Valter ja Ester nähdään arkeologisista kaivauksista vastanneen kansainvälisen seikkailijaryhmän kanssa Jerusalemissa piileskelemässä hotellissaan ulkona kadulla riehuvalta väkijoukolta. Todellisessa historiassa sisarukset olivat mellakan aikaan kaukana kotimaassaan, mutta dramatisointi kuvaa osuvasti suomalaisten aatteellista osuutta koko kiehuvassa soppakattilassa.
Farssin henkeen rakennettujen tilanteiden keskellä toisiinsa törmäilevät myös muut avoimet tai tiedostamattomat kulttuurikolonialistiset vaikuttimet. Kristillinen tekopyhyyskin paljastuu lihanhimojen iskiessä. Uskontojen välinen ekumenia taas saa pontta Muhammedista kertovan opettavaisen tarinan myötä.
Jumalainen näytelmä on tekijälleen tyypilliseen tapaan vetävää ensembleteatteria, joka vilisee mielenkiintoisia historiallisia havaintoja ja niiden törmäyttelyä isompiin maailmankuvallisiin kaariin.
Näyttelijöiden yhteispeli sujuu aivan erityisen hyvin Iida Savolaisen säveltämissä ja ohjaamissa bändikohtauksissa. Se tuntuu säteilevän kaikkeen muuhunkin. Samanlaista näyttelemisen ja bändisoiton yhdistelmää Hurme käytti onnistuneesti muutaman vuoden takaisessa, Pink Floydin perustajajäsenestä kertoneessa Syd Barrett-näytelmässään.
Kiteytyttävän hienosäädön suhteen olisi ruuvia voinut vääntää astetta tiukemmalle. Näytelmän yksityisiä motiiveja globaaleihin valtajännitteisiin ja teologis-filosofisiin pohdintoihin yhdistelevä moniaineksisuus pursuilee houkuttelevasti, mutta samalla niin, että kaikki langan päät eivät pääty samaan solmuun.
Jumalainen näytelmä on erityisen onnistunut esitys siinä, että se onnistuu sangen viihdyttävällä tavalla herättämään kiinnostuksen tutkia suomalaisen kulttuuri-identiteetin olemusta tavanomaista poikkeuksellisemmasta näkökulmasta.
Näytelmä ja Timo R. Stewartin tietokirja kannustavat yhdessä pohtimaan suomalaisen kristillisyyden historiallista vaikutusta siihen, miten meillä nykyisin myös uskonnollisen ajattelun ulkopuolella tulkitaan lähi-idän monimutkaisia jännitteitä. Yleisinhimillisesti kiinnostavaa on sekin, miten takaperoista uskontojen idean kannalta on pyrkimys etsiä nimenomaan tieteen kautta perusteita Jumalan olemassaololle ja uskonnollisille vakaumuksille.
Juha Hurme: Jumalainen näytelmä
Esitykset Espoon kaupunginteatterissa 22.10 asti.
Timo R. Stewart: Valter Juvelius ja kadonneen arkin metsästys (Gaudeamus 2020)
