Julius Kuusisaari
Olen Julle ja olen vihdoinkin oppinut hyväksymään itseni semmoisena kuin olen. Olen raskaansarjan addikti, lapsenkengissä oleva runoseppä, sopivan kokoinen dorka, jonkintasoinen koirankepinheittäjä, juureton ikivaeltaja, rännikujan valtakunnasta karkotettu kuokkavieras. Rapu pippaloiden pelastuslaudan hätätorvensoittaja. Asun stadissa, kannatan HIFK:ta ja olen myös toivoton romantikko.
Aaltoileva kuunvalo, ihan kuin se pieni pallero olisi meren kahleissa. Merelliset nousut ja laskut tapahtuvat ajoittain kukulurukuun tahdissa. Meret ovat monitaitoisia sieppaajia.
Meren soinnut vangitsevat monet eksyneet ja villiintyneet olennot. Sen suolapitoiset hoidot ovat houkuttelevia, sen liemessä on täysin normaalia menettää järkensä.
Meri, se ei suostu sammuttaa sisäistä liekkiä, vaikkasaattakin viilentää. Kun kelluu suolaveden pinnalla, onsisäisen liekin viilennys kaikkea muuta kuin pinnallinen .
Meren aaltoileva olemus kuvaa aitoa intohimoa täsmällisesti. Se näyttää niin taidokkaalta, että on mahdollista leikkiä sisäisen tulensa kanssa. Turvallisuudesta täytyy pitää huolta ihan itse.
Meren huudot kuuluvat jo kaukaa.Koskien jyrinässä kuuluvat veden ja kivien symbioosit räjäyttävät tajunnan.
Mikä mahtaa olla kahdeksannen meren käsky? Se käskee meitä ymmärtämään, että rakas Meri on yksi kokonainen elämän allas. Numerointi on elävän veden halveksimista.
Meren syvyyksissä elävät olennot järjestävät päivittäin oman valospektaakkelin, pimeyden valtaamisen osaavat pieneliöt viestittävät valon voimalla toisilleen.
Meren pinnan valoilmiö loistaa omassa kauneudessaan. Kimaltelevat suolahiutaleet ja heidän levittämänsä hehku on pistetty esiintymislavalle hyvästä syystä. Kirkkaammat kuin yhdenkään olennon silmät, eleet tai esiintymiset.
Välimeri on kapean kanavan armolla, ja silti se kehtaa näyttää auringon armottoman paahteen alla loistavan siniseltä. Välikappaleena se tuottaa elämää.
Meripeninkulma, oikeaoppisen navigoinnin kulmakivi. Vaikka meri ei ole kulmikas, syntyvät kivet sen syvyyksissä. Jos uidaan kulmikkaiden kivilohkareiden seassa, merivirratnäyttävät kivien ohitusvaatimukset.
Merenpinnan yläpuolella kulkeville olennoille jää harvoin varaa laskeutua tyyneyteen. Kun Meri kuplii ja roiskii suuttuneena, on sisäisen liekin jäähdytysprosessi enemmän kuin haasteellista.
Kun merenpinta on jään peitossa, sen syvyyksistä ilmestyvät kuplat yrittävät koplata yhteyden ilmaan.
Avomerellä jopa aamulla syntyneille olennoille selviää, että maapallo tosiaan on pyöreä. Meri kuplii, pyörii, valuu, virtaa ja aaltoilee ilman että se karkaa kenenkään käsistä.
Sen lähettämät viestit kelluvat tulevaisuuden aaltodraamassa, siellä muuan seppä surffailee murskaavaa aaltoa kohti. Jos tarinoiden aaltoileva kulku jatkuu, jää meren päätettäväksi, missä seppä pääse jatkossa uimaan.
Omakehu-hanke kerää tarinoita yhteiskunnan laidoilla eläviltä miehiltä, etupäässä Uudenmaan alueella. Niitä työstetään ammattilaisten avulla julkaistaviksi. Runouden ja räpin lisäksi luvassa on myös spoken wordia, proosaa ja esseistiikkaa.
Voit lukea lisää Omakehu-julkaisusarjasta ja tekijästä täältä!
Kaikki julkaisut osoitteessa voima.fi/omakehu
