Pihtiputaan vaari
Blogissa kokenut viestinnän professori Janne Seppänen kommentoi veneensä tuhdolta ohivirtaavaa julkisuutta, journalismia ja politiikkaa.
Tampereen yliopisto päätti poistaa Elokapinan julisteet tiloistaan sen jälkeen, kun yliopistossa opiskeleva kuntapoliitikko oli nostanut asiasta äläkän sosiaalisessa mediassa. Yliopiston johto viittasi perusteluissaan järjestyssäännön kohtaan, jossa sanotaan:
”Korkeakoulun ulkopuolisten tahojen kaupallinen, poliittinen, uskonnollinen ja muu julistava toiminta on kiellettyä ilman erillistä lupaa.”
Voimme tietysti miettiä loputtomiin sitä, mitä tarkoittavat ilmaisut ”ulkopuolinen taho” tai ”julistava toiminta”. Kysymys on monimutkainen. On kuitenkin selvää, että yliopiston johto reagoi poliittisen toimijan aloitteeseen ja luki järjestyssääntöä sen tahdon mukaisesti. Yliopisto siis teki poliittisen ratkaisun ollakseen epäpoliittinen.
Paradoksi osoittaa, kuinka mahdottoman tehtävän edessä yliopiston johto on yrittäessään pitää politiikan pois käytäviltä. Voidaan myös kysyä, miksi ihmeessä sen ylipäätään pitää ryhtyä sellaiseen mentaaliseen siivoukseen. On nurinkurista puhua yliopiston yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ja samalla pyrkiä näennäisesti pitämään omat tilat tyhjinä poliittisista viesteistä.
Kovakin poliittinen debatti yhteiskunnasta, tutkimuksesta ja opetuksesta on yliopiston voimavara, ei uhka sen toiminnalle. Se myös osoittaa, että yliopisto hengittää ja reagoi eikä ole vain osaamiskeskus, joka suoltaa pätevää työvoimaa elinkeinoelämän tarpeisiin.
Samalla kun yliopiston johto siivoaa käytäviä julisteista, politiikka rehottaa yliopiston ytimessä salapolitiikkana, siis politiikkana, jota ei myönnetä tai tunnisteta politiikaksi.
Tampereella käytössä oleva säätiöyliopiston hallintorakenne mahdollistaa ulkopuolisten tahojen vahvan vaikuttamisen yliopiston päätöksentekoon. Erityisesti korkeakoulusäätiön perustajiin lukeutuva Teknologiateollisuus on yrittänyt estoitta hankkia yhä enemmän vaikutusvaltaa yliopiston sisällä.
Teknologiateollisuus ei ole epäpoliittinen organisaatio. Se on työmarkkinapolitiikan osapuoli sekä yhden teollisuuden alan lobbari. Tässä roolissa se myös toimii tutkimus- ja koulutuspolitiikan rintamilla. Järjestölle ei ole samantekevää, millaisia tutkimus- tai koulutuslinjauksia yliopistoissa tehdään.
On mahdollista, että poliittisista viesteistä tyhjät yliopiston käytävät vain hämärtävät sitä tosiasiaa, kuinka läpikotaisin poliittisia kamppailuja Tampereen yliopiston suunnasta käydään juuri tällä hetkellä.
