Demokratian iltahämärä
Anne Applebaum
Suom. Antero Helasvuo
Pulitzer-palkittu yhdysvaltalaissyntyinen journalisti ja historioitsija Anne Applebaum asuu Varsovassa, Puolassa. Puoliso Radosław Sikorski on europarlamentaarikko, journalisti ja entinen ministeri. Kirjassaan Applebaum analysoi itäisessä Euroopassa tapahtuneita poliittisia muutoksia kohti demokratian kriisiä.
Kirja alkaa prologilla: Applebaum ja Sikorski perheineen juhlivat maaseutuasunnollaan vuoden 1999 viimeisiä hetkiä. Paikalla on ystäviä: eurooppalaisia ja yhdysvaltalaisia journalisteja, poliitikkoja ja kaikenlaisia silmäätekeviä. Viini virtaa, ja uusi vuosituhat alkaa.
Kirjaa rytmittävä, sujuvasti soljuva Appleabaumin oma tarina tekee vakavasta aiheesta helpommin omaksuttavaa. Nimittäin, kun 20 vuotta on kulunut, koko bileporukka ei enää ole väleissä. Monet ovat nyt äärioikeistossa. Heistä on tullut uuden laidan äänitorvia, Laki ja oikeus -puolueen näkyviä tukijoita.
Kun Unkarissa pääministeri Viktor Orbán tuhoaa lehdistöä ja alistaa yliopistoja valtapolitiikan kontrolliin, epätieteellisiksi populistien hautomoiksi, Applebaum on kauhuissaan – mutta monet hänen entiset älykköystävänsä ovat tyytyväisiä.
Applebaum pohtii, mitä ihmettä tapahtui: mikä uudessa konservatiivisessa totalitarismissa ja poliittisten valheiden suoltamisessa viehättää monia korkeasti koulutettuja neuvostoaikojen vihaajia?
Syynä ovat vallan houkutus ja uudet mahdollisuudet, vastaa hän kirjassaan. Valtaeliitti tekee häikäilemättömiä ja harkittuja siirtoja keskittääkseen valtaa itselleen ja kavereilleen.
Viholliskuvat yhdistävät kansan enemmistöä. Puolassa vihan kohteena eivät ole pakolaiset, sillä heitä ei juuri ole, vaan homoseksuaalit. Eliitti itse ei pelkää homoja sen enempää kuin maahanmuuttajiakaan, vaan se käyttää näitä aseina tyhjässä retoriikassa. Kansa seuraa äärioikeistoa ainakin sen ajan, kun liike tuntuu uudelta. Populistien on löydettävä koko ajan uusia vihollisia ja pidettävä kansa pelon pauloissa, jotta johtajien seuraajat eivät keksi alkaa ajatella omilla aivoillaan.
Kirja ei kerro vain Puolasta. Äärioikeiston ja huijaripopulistien nousu Britanniassa, Espanjassa ja Yhdysvalloissa, miksei Suomessakin, on osa samaa ilmiötä – tosin se saattaa olla jo laskusuunnasssa.
Applebaumin kirjan heikkoutena voisi pitää sen sidonnaisuutta aikaan, mutta vain jos uskoo Yhdysvaltain populistipresidentin Donald Trumpin jo olevan menneen talven lokaa. Edelleen kannattaa kerrata, miten Trump pääsi valtaan.
Samoin brexit on ajankohtainen edelleen, vaikka sen ehdoista on jo pitkälti päätetty. Rajua kirjassa on Applebaumin taustoitus upporikkaitten brittikonservatiivien kaipuusta menneiden aikojen Britanniaan. Brexit oli heille keino palata puolen vuosisadan taakse. Euroopan unionista eroamalla he luulivat palaavansa aikaan, jolloin Britannia oli suuri ja mahtava.
He saattoivatkin palata siihen imperiumin romahtamisen aikaan, jolloin Brittein saarilla ruoka oli kortilla ja valot sammuivat.
Anne Applebaum: Demokratian iltahämärä. Suomentanut Antero Helasvuo.
Siltala Kustannus 2020, 207 s.
