Kiinan suurin harppaus – päämääränä maailman valvotuin kansa
Katarina Baer & Kalle Koponen
Vielä noin kymmenen vuotta sitten väitettiin, että Kiina oli matkalla demokraattiseksi yhteiskunnaksi. Ajatus oli, että taloudellisesti vaurastuva kansa alkaisi pikkuhiljaa vaatia vapauksia, mikä johtaisi kommunistisen komentotalouden romahdukseen. Keskustelua ei käyty siitä, tuleeko Kiinasta demokratia, vaan milloin Kiinasta tulee demokratia.
Tätä kirjoittaessa vuosikymmenen takainen visio tuntuu auttamattoman naiivilta. Kiinasta on kehittynyt entistä autoritaarisempi yhteiskunta, digidystopia, joka valvoo omia kansalaisiaan neuroottisella tavalla. Kiinaa johtava kommunistinen puolue on hyökännyt säälimättömästi Hong Kongin demokratia-aktivisteja vastaan ja sortaa karmealla tavalla uiguurivähemmistöään.
Erinomaisesta He olivat natseja (Teos, 2016) -teoksesta tunnettu Katarina Baer ja valokuvaaja Kalle Koponen asuivat Kiinan Shanghaissa loppukesästä 2019 tammikuun loppuun 2020. Koronaviruksen leviäminen Kiinan Wuhanista pandemiaksi päätti vierailun aiemmin kuin oli suunniteltu. Puolen vuoden kokemukset on nyt koottu kirjaan Kiinan suurin harppaus – Päämääränä maailman valvotuin kansa.
Kirjan nimi viittaa puhemies Maon vuosina 1958–1960 käynnistämään suureen harppaukseen, jonka tarkoituksena oli kuroa nopeasti länsimaiden tekninen ja taloudellinen etumatka kiinni. Lopputulos oli katastrofi, jonka seurauksena miljoonat kiinalaiset kuolivat nälkään. Nyt Kiina on ikään kuin tekemässä samaa – vain keinot ovat toisenlaiset.
Baerin ja Koposen kirja jakautuu tiiviisiin lukuihin, joista kukin kartoittaa nyky-Kiinan yhteiskuntaa eri näkökulmista. Koposen mainiot ja monivivahteiset kuvat täydentävät enimmäkseen sujuvaa tekstiä. Fakta-aineiston erittelyn välissä tavalliset kiinalaiset kertovat elämästään. Koronavirus on keskeinen osa tätä tarinaa, sillä Kiinan hallinnon reaktio ja toimet epidemian leviämistä vastaan ovat vain lisänneet kansalaisten valvontaa.
Kiinan julkilausuttuna tavoitteena on ollut kaiken kattava videovalvontajärjestelmä. Kommunistinen puolue suhtautuu hyvin epäluuloisesti omiin kansalaisiinsa ja tämän vuoksi valvoo ja kontrolloi heitä. Näin se pystyy tehokkaasti nitistämään orastavat demokratiavaatimukset, jotka saattaisivat uhata sen valtaa. Kaikkein eniten kommunistinen puolue haluaa vaalia vakautta.
Baerin ja Koposen kirjaa lukee hiukset pystyssä. Juuri kun olet luullut kuulleesi pahimman, kirjoittajat kertovat, että lisää on tulossa. Hämmentävintä on, että tavalliset kiinalaiset vaikuttavat hyväksyneen oman yksityisyytensä murentamisen. Lukuisat kiinalaiset käyvät vapaaehtoisesti läpi valvontajärjestelmien kuvavirtaa, ja yliopistoissa opiskelijoiden ajattelua valvovat erikseen siihen valitut henkilöt.
Toisaalta Kiina käyttää omien kansalaistensa alistamisessa samaa logiikkaa kuin kapitalistisetkin yhteiskunnat: tehdään palvelusta tai tuotteesta niin houkutteleva, että ihminen on valmis myymään oman informaationsa sen saadakseen. Kiinan suurin harppaus muistuttaa lukijaansa siitä, että taistelu yksityisyydestä on akuutti myös meillä Suomessa.
Katarina Baer & Kalle Koponen
Kiinan suurin harppaus – Päämääränä maailman valvotuin kansa
Teos, 2020
208s.
