Lihavia Luurankoja – Laulujen sanat ja tarinat
Jarkko Martikainen
Avaan portviinipullon korkin nitisten ja kaadan lämmikettä lasiini. Jarkko Martikainen on kestinnyt monia meistä absurdeilla ja humaaneilla lauluillaan parinkymmenen vuoden ajan, mutta silti hän on pysytellyt etäisyyden päässä. Vuolaasta puheenparrestaan huolimatta hän ei ole halunnut omilla huolillaan meitä vaivata. Mutta tänään on hänen iltansa ja minä kuuntelen lukemalla.
Tällaisiin tunnelmiin saattaa fani upota kun avaa Jarkko Martikaisen uuden kirjan Lihavia Luurankoja – Laulujen sanat ja tarinat. Ilolla luen menneiden vuosien tapahtumista sekä biisien taustalla vaikuttaneista tekijöistä. Martikaisen kiemuraiset sanoitukset ja niiden myötä syntyvä absurdi maailma ovat pysyneet savuverhona artistin edessä, mutta kirjassaan hän avautuu vihdoin omastakin elämästään.
Mitään suttuisia paljastuksia julkkiksista ja kollegoista Martikainen ei tee. Omankin elämänsä käänteiden tilittämisen hän pitää sillä tasolla, että lukijalle ei tule vaivaantunut olo. Koetut tölväisyt tai muut vääryydet kuitataan viisaasti lämpimällä virnuilulla.
Kirjaan on koottu Martikaisen sanoituksia hänen kaikilta levytyksiltään. Kuhunkin sanoitukseen liittyy taustakertomus ja sitä muhevoittava kuvitus. Muutamassa luvussa kuvista vastaa kirjailija itse. Martikaisen elävä kieli, osuvat kielikuvat ja oivallukset pääsevät hienosti esiin taustatarinoissa. Martikainen on tehnyt sanoituksia myös muille artisteille, joista esitellään Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaukselle ja Vesa-Matti Loirille tehdyt tekstit.
Martikainen tarkastelee monesti sanoituksissaan meidän ihmispoloisten surkuhupaisaa vaellusta ymmärryksellä ja pilke silmäkulmassa. Raamatullisia viittauksia löytyy paljon, ja Jumalan toimintaa Martikainen jaksaa ihmetellä. Imelät rakkausluritukset loistavat poissaolollaan, mutta tummempia teemoja löytyy diktaattoreista kuolemaan. Yhdeksi monista vaikutteistaan hän mainitsee Neuvostoliitossa eläneen absurdistin Daniil Harmsin.
Kirjasta käy ilmi, etteivät vaikeudet ja murheetkaan ole tätä iloista Sherwoodin veikkoa säästelleet. Martikainen soimaileekin liiallista melankoliaansa. Siitä huolimatta – tai juuri siksi – on helppo arvata, että hänen tekstiensä lämpö ja humaanius ovat pelastaneet monen päivän ja ehkä jopa elämän.
Viimein lasi on tyhjennyt ja kirjan kannet sulkeutuneet. Jarkko Martikainen katoaa takaisin piharakennukseen punomaan uusia juoniaan ja sanakudelmiaan. Toivottavasti tällaisia vierailuja tulee vielä lisää.
Jarkko Martikainen: Lihavia luurankoja – Laulujen sanat ja tarinat
Like 2020, 250 sivua
