Esityksen tunnelma sähköistyy jo alkuun, kun ryhdikkääseen karvakaulustakkiin pukeutunut Saatana saapuu saliin ja alkaa tapailla suomeksi johdantoa Rolling Stonesin kappaleeseen Sympathy For The Devil.
Sallikaa mun esittäytyä / Oon vakavarainen mies / Oon hengannut täällä pitkään niin / Ja monen sielun vienyt / Täälläpäin notkuin kun Jeesuskin / Kitui yksin ristillään / Tsekkasin kun Pontius kädet sai puhtaaksi verestään…
Bonustunteita kohtaus herättää katsojassa, joka muistaa nyt sielunvihollista esittävän Yoko Takedan Jeesuksena Miira Sippolan vuonna 2010 ohjaamassa Via Crucis -pääsiäiskuvaelmassa.
Käynnissä on Myllyteatterin Wolandin iloinen seurue -esityksen ensi-ilta Teatteri Kapsäkissä. Myllyteatterin taiteellisen johtajan Aino Kiven vetämänä toteutettavan kaksiosaisen projektin finaali on tarkoitus esittää vuoden päästä Helsingin kaupunkitilaan levitettävänä immersiivisenä esityksenä.
Kokonaisuus perustuu Mihail Bulgakovin (1891–1940) romaaniin Mestari ja Margarita, joka Suomessa tunnetaan myös nimellä Saatana saapuu Moskovaan.
Kaunokirjallisuuden klassikko kertoo yhdellä tasollaan kirjailijan ja hänen muusansa rakkaustarinan. Toisella tasollaan se eläytyy raamatulliseen kertomukseen Jeesuksen tuomiosta. Näiden kerrosten ohella se kertoo fantasiaan verhotun satiirin aikansa Neuvostoliiton poliittisesta korruptiosta ja arjen ankeudesta. Siinä salaperäiseksi Wolandin hahmoksi naamioitunut Saatana saapuu joukkoineen mellastamaan keskelle moraalisen heikkouden rappiottamaa Moskovaa.
Näyttämöllistetyn teosparin ensimmäinen osa on kabareehenkistä musiikkiteatteria, joka rajautuu Wolandin johtaman saatanallisen joukkion näyttämöllä esittämiin episodeihin. Esityksen irrallisia kohtauksia on höystetty uuden sirkuksen ja burleskin vaikutteilla. Näin esimerkiksi Begemoth-kissan surrealistista hahmoa ilmennetään ruoskan kanssa heiluvan kissamaisen akrobaattitanssijan (Riia Kivimäki) fyysisen liikehdinnän kautta.
Koko esityksen runkona toimii Petri Tiaisen ja Joonas Outakosken luoma kumisevan jyräävä ja silti herkkiäkin hetkiä tavoittava musiikillinen maisema. Esityksessä kuulluista omista kappaleista erityisen vaikuttava on Wolandin joukkiosta poimittujen Hellan (Kaisa Niemi), Azazellon (Mirva Kuivalainen) ja Begemothin (Kivimäki) yhdessä esittämä synkän riipaiseva kappale Ihminen on kuolleena kaunein.
Esityksen vahvuus onkin juuri sen show-iltamista lainatussa muodossa ja paikoitellen tavoitetussa kalmanvärisevässä tunnelmassa.
Silti juuri tämän valitun rajauksen tehoa murentavat kokonaisuuteen sisällytetyt turhan tarkat kuvaukset sivuhenkilöistä sekä oudot piipahdukset sellaisille juonen poluille, joiden jatkokäsittely jää ilmaan ja/tai odottamaan teoksen toista osaa. Eriaineksisten virikkeiden ristitulessa myös näyttämöllisesti keskeinen Wolandin hahmo menettää osan seremoniaalisesta auktoriteetistaan.
Samalla kun esityksessä korostuu erilaisten makupalojen tarjoamisen ajatus, sen oma sanoma jää monella tapaa arvoitukselliseksi.
Syksyllä 2017 Mestari ja Margarita nähtiin Helsingissä jopa samaan aikaan kahtena eri versiona. Toisen ohjasi – juuri Eino Kalima -ohjaajapalkinnolla noteerattu – Anne Rautiainen Kansallisteatterin Willensaunaan ja toisen islantilainen Egill Pálsson Viirukseen.
On selvää, että Bulgakovin elämää suuremman romaanin materiaalia on mahdoton ammentaa tyhjiin edes useamman esityksen sarjalla. Viinilasillinen kaunokirjallisesti pohjustetun saatanallisen musiikkikabereen äärellä sopii hienosti sekä tähän jatkumoon että Teatteri Kapsäkin ja Myllyteatterin ohjelmistoihin.
Toistaiseksi tiedossa oleva ainoa jäljelle oleva esitys on 16.8. Teatteri Kapsäkissä.