Esittävä taideKirjoittanut Tuomas RantanenKuvat Mitro Härkönen

Internet-ajan manipulaatiosta kertova Usko, toivo, huijaus -näytelmä nähdään tällä viikolla suoratoistona internetissä

Näytelmäkirjailija Veera Tyhtilän mukaan digitalisaatio tuottaa yksilönvapauden kannalta sekä uhkia että mahdollisuuksia

Lukuaika: 2 minuuttia

Internet-ajan manipulaatiosta kertova Usko, toivo, huijaus -näytelmä nähdään tällä viikolla suoratoistona internetissä

Keskiluokkainen Nurmisten perhe ajautuu kriisin sen pääelättäjä Sissin (Minna Suuronen) menettäessä systeemiarkkitehdin työnsä. Hänen puolisonsa Miksun (Robin Svartström) valokuvaajan palkkiot eivät riitä pitämään perheen vanhaa kulutustasoa yllä. Siksi pariskunta ajautuu yrityskonsultti Yazz Donaun (Santtu Karvonen) sparrauslinkoon ja päätyy rakentamaan menestymisen pilvilinnaa oman elämänsä raunioiden päälle. Vastoinkäymisten kurimuksessa heidän laiminlyöty teini-ikäinen tyttärensä Tille (Jutta Järvinen) eksyy internetin pimeälle puolelle.

Kyseessä on Veera Tyhtilän kirjoittama ja Juha Kukkosen ohjaama näytelmä Usko, toivo, huijaus – eli kuinka köyhää käytetään.

Se käsittelee Hannu Lauerman Usko, toivo ja huijaus: Rohkaisusta johdattelun kautta psykoterroriin -tietokirjan viitoittamalla tiellä erilaisia manipulaation ja suggestion muotoja. Nämä ovat usein tutumpia uskonnollisten lahkojen kohdalla kuin arkisen oravanpyörän käyttövoimana. Uusi tietoteknologia luo tällaiselle vallankäytölle vielä lisää mahdollisuuksia.

Ryhmäteatterissa esitettävä näytelmä sai ensi-iltansa viime helmikuussa. Koronaepidemian katkaisema näytäntökausi jatkuu tällä viikolla live-esitysten suoratoistona.

”On tietysti vähän hassua, että internet-ajan vaaroja kuvaava näytelmä päätyy internetissä esitettäväksi. Kuvaan sopii sekin, että Ryhmäteatteri varoittaa tiedotteessaan huijareista, jotka erilaisten valetapahtumien varjolla yrittävät onkia ihmisiltä heidän pankkitietojaan”, naurahtaa Veera Tyhtilä.

Näytelmäkirjailija haluaa silti korostaa, että teoksessa on ensi sijassa kyse perheen sisäisestä dynamiikasta ja siitä, miten vaikeaa voi olla kohdata itselle läheisintä ihmistä.

”Näkyy siinä tietysti sekin, miten elämme aikakautta, jossa ihmiset helposti antautuvat manipuloitavaksi. Halutaan huutaa kuorossa miettimättä minkä vuoksi,  kuten Mika Waltari saattaisi sanoa. Tämä luo mahdollisuuksia käyttää hyväksi epätoivoisia ja pulaan joutuneita ihmisiä. ”

Tallentaminen ja suoratoisto hukkaavat väkisinkin osan teatterin jaettuun läsnäoloon liittyvästä perusolemuksesta.

Mutta on näytelmä muutakin, lohduttaa Tyhtilä.

”Näytelmien rakenne itsessään on maagista matematiikkaa. Ja vaikka internet luo välineen etäisyyttä, kamera pääsee lavalla näyttelijöiden lähelle. Tässä on kyse teatterista, emmekä ole yrittäneet tehdä sitä muodoltaan muuksi, mutta pääset katsomaan sitä vähän erikoisemmasta kulmasta. Ja kotona esitystä katsoessa voi syödä vaikka popkornia. Eli tässä on puolensa ja puolensa.”

Suoratoistolla on omia etujaan pelkään videotallenteeseen nähden.

”Suorassa esityksessä voi tapahtua mitä tahansa. Siinä on samaa vivahde-eroa kuin katsoessa jääkiekkoa livenä tai tallenteena.”

Tyhtilä ei muutenkaan tunnustaudu digitalisaation jyrkäksi vihaajaksi.

”Olen tietenkin vihainen ihmisille, jotka käyttävät hyväkseen väärin kerättyjä tietoja ja sen tuomaa valtaa. Samalla koen oman elämäni kannalta valtavan arvokkaana sen, että voin olla helposti yhteydessä eri puolilla maailmaa asuviin ystäviini ja voin maksaa laskuja näpsäkästi kotoa käsin – ainakin silloin kun tilillä on rahaa. Silti juuri tämä kätevyys voi olla ansa: helppous vie mukanaan, ja sitä alistuu huomaamattaan myös sellaiselle, joka ei ole hyväksi ihmiselle tai ihmisyydelle.”

Digitalisaation uhat ja mahdollisuudet ovat Tyhtilälle tuttu aihe myös hänen roolissaan Suomen Penin puheenjohtajana ja Kansainvälisen Penin Rauhankomitean varapuheenjohtajana.

”Internetin kautta voi vaientaa puhetta ja siitä saa välineen ihmisten seuraamiseen. Iso globaali kysymys liittyy esimerkiksi siihen, miten kansainvälinen yhteisö suhtautuu Kiinan kansalaisiinsa kohdistamaan valvontaan. Suomessakin lähinnä ihmetellään, miten internet taipuu toisaalta rahan ja toisaalta yhteisen asian palvelukseen.”

Tähän keitokseen oman mausteensa on tuonut myös korona.

”Epidemian takia monissa maissa on turvallisuuden nimissä lanseerattu monia ihmisten kontrolloimiseen liittyviä ratkaisuja. Niitä monet haluaisivat ottaa Suomessakin käyttöön. On vakava vaara, että kun tekniikka luodaan, sen käyttö jatkuu poikkeusolojen jälkeenkin”, varoittaa Tyhtilä.

Samalla hän muistuttaa, että siellä missä epätasa-arvoa on aina ollut, korona näyttää kärjistävän sitä entisestään.

”Vaikka uutisointi näyttää keskittyvän koronaan, eivät ne muut aiheet ole kadonneet mihinkään. Huolestuttaa, mitä sieltä ovien takaa paljastuu, kun ne lopulta aukeavat.”

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Näytelmäkirjailijan omaan luovaan työhön korona on vaikuttanut lähinnä siinä suhteessa, että suunniteltujen töiden aikataulut ovat menneet uusiksi.

”Minulle kirjoittaminen nojaa pitkiin linjoihin eikä sisältö muutu äkkikäänteiden mukana. Konkreettisinta omassa elämässä on ehkä se, että on ollut pakko pitää taukoa ja yrittää hetken hahmotella, mitä oikein olen tekemässä osana jyrkännettä kohden juoksevaa sopulilaumaa.”

Veera Tyhtilä: Usko, toivo, huijaus – eli kuinka köyhää käytetään

Ryhmäteatterin esitykset livestreamattuna 27., 29. ja 30.5. klo 19. 

Liput 11,90 € euroa Ticketmasterin verkkokaupasta