Pedro Almodovar
☆☆☆☆☆
Pedro Almodovarin uusi elokuva kertoo ikääntyvästä elokuvaohjaaja Salvador Mallosta (Antonio Banderas), joka elää arvotaiteen ja kauniiden esineiden keskellä kärsien lisääntyvistä kehon krempoista, masennuksesta ja niiden aiheuttamasta työkyvyttömyydestä.
Mielen mullistuksia aiheuttavat myös kummittelevat muistot kuolleesta äidistä (Penélope Cruz) ja halu saada järjestykseen joitakin omassa elämässä päättämättä jääneitä langan pätkiä. Yksi loikka menneisyyteen uhkaa tuottaa sivutuotteenaan heroiiniriippuvuuden, toinen herättelee henkiin vanhan rakkauden ja kolmas paikallistaa seksuaalisen halun synnyinhetken.
Ilmeisestä omakohtaisuudesta huolimatta elokuva on kaikkea muuta kuin jalustalle nostetun taiteilijaegon kärsimyspatsastelusta. Ennemmin se on puhutteleva tutkielma siitä, mistä autofiktion motiiveissa, jännitteissä ja torjunnassa on kyse. Elokuvan kaari täydellistyy sen viimeisessä kuvassa, joka sulkee monikerroksisen minäkarusellin itseironisesti ja tunteikkaan tarkasti.
Kärsimys ja kunnia osoittaa myös miten taiteenlajina elokuvassa ei koskaan ole kyse vain tarinasta, vaan oleellisesti siitä, miten tarina kerrotaan kontrasteilla, rajauksilla, kuvien rytmillä ja taitavalla näyttelijätyöllä.
