H.
Hanna Ahti, Noora Dadu, Jaana Laakkonen, Lauri Mattila, Tatu Nenonen ja Piia Rinne
Esitykset Universumissa päättyivät 20.6.
Horatio on William Shakespearen Hamletissa ainoa henkiin jäävä päähenkilö. H. taas on Hamletin rinnakkaisteos, joka kertoo sukupuoleltaan määrittelemättömän Horatian näkökulmasta alkuteoksen puutteista ja rajauksista.
Esitys on sijoitettu penkeistä ja muusta roinasta tyhjennetyn vanhaan kirkkosaliin, jonka keskellä olevasta muhkeasta kaiutinrakennelmasta kumpuaa melodiatonta äänimassaa.
Salin parvekkeelta esittäytyvät hössöttävä pipopäinen Hamlet (Noora Dadu) ja hänen moppiharjalla keihään sijaan varustautunut ystävänsä Horatia (Hanna Ahti). Pian kuullaan edellisen hillitön monologi siitä, miten hän elämänhallintaongelmiensa keskellä arvostaa Horatiaa ystävänä. Siitäkin huolimatta että tunnustaa epäilevänsä tämän uskollisuuden olevan osin viekkautta, joka jättää ”paskahommat” muille.
Välillä ryömitään, esitellään hämäriä asusteita ja mennään erilaisten peitteiden alle piiloon. Välillä kuunnellaan lisää ambientia. Yhtäällä Horatiaa valotetaan ulkopuolisen kuvailun kautta; toisaalla luetaan hänen itsensä kauan kuolemansa jälkeen Hamletille kirjoittamansa kirje.
Väliajalla katsojat saavat valita maistelevatko he ”maustettuja vesiä”, vetäytyvätkö ”Nooran vitsinurkkaan” vai pelaavatko sivuhuonessa säännöiltään epävakaata ”kivipeliä”.
Esillä on myös painettu tutkielmavihkonen, jossa kuvataan näytelmää, joka edustaa ei-tekemistä, tyhjyyttä, poissaoloa, hiljentymistä, katoamista ja sellaisia hitaita prosesseja kuin kompostoitumisen seuraamista.
Tarkemmalla syynillä se tietenkin paljastuu esityksen manuaaliksi.
Älyllisesti anarkistisen esityksen onnistuneisuus piilee siinä, että kritisoidessaan Hamletia totisesta torvensoitosta, se ei ole itse lainkaan totinen.
Esityksen lopuksi ensemble kierii yhtenä myttynä kaiken rekvisiittansa kanssa ulos salista. Tämä osoittaa sattuvasti, että vaikka Hamletista pieni viilto ystävyydestä löytyykin, yhteisöllisyys siitä puuttuu kokonaan.
