Regarding Susan Sontag
Nancy Kates
Susan Sontagista puheen ollen…
Niin voisi kääntyä suomeksi dokumenttielokuvan Regarding Susan Sontag nimi. Nimi viittaa myös Sontagin kirjaan Regarding Pain of Others (”Toisten kärsimyksestä”, ei suom.). Siinä Sontag (1933–2004) pohti, miksi lajitovereiden kärsimyksen katsominen esimerkiksi sodissa otetuissa kuvissa on muiden mielestä kiinnostavaa. Dokumenttielokuva Regarding Susan Sontag on valmistunut vuonna 2014, kymmenen vuotta Sontagin kuoleman jälkeen. Toisten kärsimys on kaipausta.
Sontagia muistelevat hänen lukuisat ystävänsä, rakastettunsa ja jopa vihollisensakin. Heidän joukossaan ovat muun muassa intellektuellikollegat Noël Burch, Lucinda Childs, Nadine Gordimer, Stephen Koch, Fran Lebowitz, Annie Leibovitz, Norman Mailer, Agnès Varda ja Andy Warhol.
Kertomuksista päätellen Sontag ei ollut mikään helppo persoona.
Hän oli tilaa vievä, helposti kiihtyvä, liiankin suorasanainen ja lähes öykkäröivä besserwisser.
Mutta ah, niin karismaattinen, ihailtu ja rakastettu.
”Hän oli aikanaan yhdysvaltain kuuluisin älykkö”, sanoi dokumentin ohjaaja ja käsikirjoittaja Nancy Kates, kun häntä haastateltiin elokuvan julkistustilaisuudessa.
Sontag otti rajusti kantaa ihmisoikeuksien puolesta.
”Se johtui varmasti siitä, että hän kasvoi aikuiseksi sodan aikana ja monet hänen rakastajistaan olivat holokaustin kokeneita ihmisiä”, Kates kommentoi.
Vuonna 1989 Sontag teki kaikkensa auttaakseen intialaista kirjailijaa Salman Rushdieta pakenemaan tälle langetettua kuolemantuomiota, fatwaa.
Alati valtavirran ulkopuolella taistellut ja poliittista eliittiä pelkäämätön Sontag varoitti vuonna 2001, ettei saa puhua ”terrorismin vastaisesta sodasta”, sillä vallanpitäjien retorisissa tempuissa piilee aivopesun vaara. Terrorismin syitä on pohdittava syvemmin, se on osa sananvapautta – Sontagille vapauksista ja ihmisoikeuksista tärkeintä.
Hän oli kuuluisa myös feministinä ja puhui paljon naisten lokeroimista vastaan: ei saa sanoa ”naiskirjalija” vaan kirjailija, hän keuhkosi Norman Mailerille. Silti Katesin mukaan Sontag oli feministinä ”kehno”. Sontagilla ei riittänyt innostusta taistella naisten oikeuksien puolesta laajemmin vaan ainoastaan sellaisten naisten, joista hän piti tai arvosti.
Elokuvan alussa kuullaan Sontagin sanovan, miten paljon hän rakastaa elämää ja kuinka elämä sinänsä on ”mitä suurimpia nautintoja”. Niin totesi pari syöpää selättänyt voimakassieluinen tarmonpesä.
Mutta kolmas syöpä, yllättäen alkanut leukemia, tuhosi Sontagin 71-
vuotiaana.
Sitä ennen Susan Sontag oli aina liikkeessä, kuten elokuvasta käy ilmi.
”Sodassa koen todellisuuden”, sanoo Sontag Sarajevossa 1990-luvulla pommien ja tulituksen keskellä.
Lausunnossa kaikuu myös Sontagille tyypillinen ylimielinen sävy: sarajevolaiset itse olisivat varmasti hakeneet voimaa muunlaisesta todellisuudesta.
Pariisissa välillä asunut, ranskalaistakin kulttuuria ja kieltä hyvin tuntenut Sontag on haudattu Pariisiin Montparnassen hautausmaalle.
Regarding Susan Sontag HBO Nordicissa.
