Kuria ja leikkauksia vai täysin automatisoitua avaruushomoluksuskommunismia? Pontus Purokurun esseekirja etsii synkistelyn tilalle antikapitalistista hoivaa, nautintoa ja yhteisyyttä.
Nykyistä yhteiskunnallista horisonttia luonnehtivat kriisit. Kapitalismi jakaa ihmisiä voittajiin ja häviäjiin. Politiikassa kiristetään vyötä. Tietotalous uuttaa ihmissuhteista ja tunteista lisäarvoa pääoman tarpeisiin. Ekologinen kriisi syvenee, ja kulttuurista mielikuvitusta piinaavat zombien laumat. Pontus Purokurun kirja Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi kehottaa luopumaan tulevaisuudesta, jotta tulevaisuus voisi syntyä uudelleen.
Purokurun tausta on yhteiskunnallisissa liikkeissä. Viimeiset kolme vuotta hän on tehnyt tietokirjoja eri kirjoittajien kanssa. Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi on hänen ensimmäinen kokonaan oma kirjansa: kaunokirjallinen ja omakohtainen mutta epätavanomaisen poliittinen esseekirja.
Kirjan tyylissä analyyttinen terävyys yhdistyy poleemisuuteen. Kulttuuri ja jokapäiväinen elämä toimivat prismoina, jotka paljastavat valtasuhteita.
Esseet pursuavat tekstiä kapitalismista, fasismista, liberalismista, sukupuolinormeista, Star Warsista, Slushista, fossiilitaloudesta, metropolista, ahdistuksesta ja köyhyydestä. Kokoelmaa pitää kasassa kontrasti kapitalismin alistavien rakenteiden ja autonomian välillä. Jälkimmäistä Purokuru löytää yhteiskunnallisista liikkeistä, hoivasta ja nauttimisesta.
”Nykyistä sukupolvikokemusta luonnehtivat ahdistus ja tunne kusetetuksi tulemisesta”, Purokuru toteaa.
”1990-luvulla nuorille väitettiin, että sitten kun te olette aikuisia, suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, ja te voitte valita vapaasti, mitä haluatte tehdä. Mutta kävikin niin, ettei töitä enää ollut tai sitten niitä oli liikaa ja silppuna. Ne, jotka ovat töissä, tuntuvat etsivän pakoreittejä ulos.”
Materiaalinen vauraus sallisi joutilaisuuden: hoivan, politiikan, pelit ja taiteen.
Purokurun mukaan 1800-luvulla monet ajattelijat Karl Marxista ja Friedrich Engelsista Oscar Wildeen ajattelivat, että kommunistisen vallankumouksen ja automatisaation jälkeen kaikki ihmiset voisivat olla oman elämänsä taiteilijoita. Utopia on kääntynyt päälaelleen: ihmiset ovat saaneet osakseen taiteilijuuteen liittyvän epävarmuuden, ja heidät on kytketty pakkoluomiseen tietotalouden puitteissa.
”Jos kaltaiseni korkeakoulutetut, valkoiset, mieheksi tunnistetut ja keskiluokkaisen habituksen omaavat ihmiset joutuvat kamppailemaan kynsin ja hampain saadakseen toimeentuloa ja turvallista jalansijaa, se kertoo, että ne ihmiset, joilla ei ole vastaavia suojarakenteita, ovat vielä kovemman epävarmuuden armoilla”, Purokuru toteaa.
Elämme maailmanhistorian vaurainta aikaa, mutta kohtaamme kaikkialla niukkuutta, kilpailua ja epävarmuutta. Kasvatus, hoiva, kieli ja teknologia perustuvat jaetuille asioille, mutta kapitalismi pyrkii rajaamaan ja yksityistämään niitä. Nykyistä tilannetta luonnehtii talousfilosofi Christian Marazzin toteamus ”pääoman kommunismista”: finanssitoimijoiden tarpeet turvataan, mutta muut jäävät tyhjän päälle. Purokuru toteaa, että maailmanloppu on jo täällä, mutta se on epätasaisesti jakautunut.
”Politiikassa tarjotaan juustohöylättyä versiota nykyisyydestä. Pitää luopua ja oppia suremaan. Yksi syy umpikujalle on se, ettei ole löytynyt motivoivaa kertomusta siitä, kuinka yhteiskunta muutettaisiin mielekkäämmäksi ja vapaammaksi.”
Ihmiset jakavat Purokurun mukaan ahdistuksen lisäksi kokemuksen siitä, että meillä olisi välineet ratkaista ongelmat. Automatisaatio, perustulo ja tekoäly mahdollistaisivat työhön käytetyn ajan vähentämisen. Materiaalinen vauraus sallisi joutilaisuuden: hoivan, politiikan, pelit ja taiteen. Ekologista tuhoa olisi mahdollista torjua määrittelemällä luksus ylenmääräiseksi vapaa-ajaksi. Elämäntapojen moneuden myöntäminen voisi hävittää seksuaalisuuden alistavat normit.
”Politiikassa pitäisi puhua siitä, mitä voimme lisätä ja mitä voimme tarjota enemmän”, Purokuru sanoo. ”Utopioita tulisi ajatella motivoivina näkemyksinä, jotka vahvistavat haluja, tunteita ja poliittista mielikuvitusta.”
Purokuru etsii esseissään parantumisen mahdollisuuksia. Hän haluaa politisoida kärsimyksen.
”Yksin oleminen on surkastunutta”, Purokuru toteaa. ”Siihen liittyvät ahdistus, riittämättömyys, kilpailu ja vertailu. Feministit, rodullistetut aktivistit sekä queer- ja transaktivistit ovat osoittaneet, että hoiva on poliittisesti tehokasta. Poliittisissa teorioissa puhutaan liian vähän siitä, millainen merkitys tunnepitoisilla suhteilla on toiminnan kannalta.”
Hyväntekeväisyyden ja säälin tilalle Purokuru ehdottaakin välittämistä: hoivaa, tunnetyötä ja vertaisapua.
”Voiman kokemus syntyy yhteydestä muihin”, Purokuru summaa. ”Se voi lähteä esimerkiksi vain siitä, että kokoonnutaan yhdessä syömään. Jakaminen tuottaa suurinta iloa. Kommunismi tarkoittaa juuri tätä: jakamista ja lahjataloutta.”
Pontus Purokuru
Kirjoja:
Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi, Kosmos 2018.
1968 Vallankumouksen vuosi (Anton Montin kanssa), 2018.
Suoraa toimintaa! – Autonomiset liikkeet Suomessa 1986–2016 (Anton Montin kanssa), 2018.
Luokkavallan vahtikoirat (Emilia Kukkalan kanssa), 2016.
Motto: ”Kaikkien maiden työläiset, rentoutukaa!”
