The Crown on draamallisesti yhteiskunnallisten televisiosarjojen aatelia.
Peter Morganin Netflixille luoma The Crown -tv-sarja (2016) piirtää näkyviin perinteisen monarkian ja nykyaikaisen parlamentarismin välisen jännitteen.
Elisabet II:n hallitsijakauden alkuun, vuoteen 1952 sijoittuva tuotanto jatkaa myös Tom Hooperin Kuninkaan puheen (2010) arkirealistisella tiellä kuvatessaan, miten vähän kadehdittava on kuninkaallisten elämä institutionaalisten vaatimusten ja julkisuuden valokeilan kohteena.
Sarjan taustalla vaikuttaa myös Morganin ja ohjaaja Stephen Frearsin aiemman yhteistyön kautta toteutunut The Queen (2002). Siinä Helen Mirrenin esittämä ikääntynyt Elisabet ei kultaisesta häkistään käsin pysty ymmärtämään, miten prinsessa Dianan kova kohtalo koettiin hovin ulkopuolella.
The Crown taas osoittaa, miten tämä tapahtumasarja on samalla jatkumolla prinsessa Margaretin ja hävittäjälentäjä Peter Townsendin traagisen pakkoeron ja sitä edeltäneen narsistisen Edvard VIII:n skandaalimaisen vallasta luopumisen kanssa.
Claire Foyn Golden Globe -palkittu tulkinta nuorena Elisabetina voi tuntua alkuun pinnalliselta, mutta ohut ei suinkaan ole näyttelijätyö vaan persoona, jota halutaan kuvata.
Omat rajansa ymmärtävän Elisabetin vastapainoksi sarjassa nousee Winston Churchillin monitasoinen persoona. John Lithgowin huikea roolisuoritus vie koko tuotantokauden draamalliseen lakipisteeseensä, kun uransa lopulla sinnittelevä pääministeri joutuu liian tarkkanäköisen muotokuvamaalarin kautta kohtaamaan oman heikkoutensa.
Muut viime vuosien laadukkaat Churchill-versioinnit avartavat kokonaiskuvaa entisestään. Richard Loncrainen The Gathering Stormissa (2002) Albert Finneyn juonikas Churchill yrittää herättää englantilaiset edessä olevaan sotaan.
Kuninkaan puheessa Timothy Spallin empaattinen Churchill alleviivaa monarkian arvovallan puolustamisen tärkeyttä Elisabetin isän, Yrjö VI:n, lyhyen valtakauden alussa. Thaddeus O’Sullivanin Into the Stormissa (2009) Brendan Gleesonin äkkipikainen Churchill joutuu nielemään voitetun sodan jälkeisen vaalitappion. Viimein Charles Sturridgen Churchillin salaisuudessa (2016) käsitellään The Crownia tarkemmin hovilta ja kansalta salattua Churchillin (Michael Gambon) terveyden romahtamista vuonna 1953.
Ensimmäisen kautensa osalta 130 miljoonaa dollaria maksaneen The Crownin tuottajien onni on, että Elisabet II:n pitkästä valtakaudesta on tähän mennessä käsitelty vasta noin kuusi prosenttia.
